SYKSYLLÄ TULEE PIMEYS


17.9.2018
Tässä jokunen viikko takaperin hävisi Akiksesta kuskin puolelta pitkät valot. Muutaman kilsan ajon jälkeen hävisi apurin puolelta samoin ja hetkosen päästä hävisi lyhyet ja parkitkin eli päädyttiin tilanteeseen jossa tartti tehä jottain.

Kotihimpessä aloitin polttimoiden vaihtotalkoot ja mikään ei auttanut. Sitten kolusin kaikki konehuoneen ja loksujenalusen liittimet auki, putsasin ja voitelin ja ei apuva.

Ei auttanut ku purkaa mittaristo ja siellä samat operaatiot – ei apuva, iltakin rupesi jo kurottelemaan kylmiä sormiaan – pärkkele.

Otin vielä valokatkaisimen irti ja kas peeveli, siellä oli vielä yks johto, olisko ollu valkoliittiminen, jonka skraapailu ja voitelu palautti kaiken ennalleen. Mahtava oli homma ja hohtava mammakin.

Sain juu peräkontin verhoilumatskutkin kerättyä ja leikkelin osan valmiiksikin, mutta sovittelun jälkeen totesin etten raski peittää kaunista beigeä maalipintaa ainakaan vielä millään – on niin symppis ja askeettinen just tolleen niinku silloin 80 -luvulla Ranskojen maalla sen suunnittelivatkin. Laittelen sitte radiota kovemmalle jos kopan ajometeli häiritsee 😉

Nyt täällä on kovin kylmää ja märkää mikä on vitun ällöttävää.

Perjantaina lähetään Saksaan humpille, Hampurista alkaa ja siellä on +25C ja aurinkoista.

Ich liebe.

 

 

SUORA – STRAIGHT 19.8.2018

18.8.2018
Kesä on mennyt hirmuista kyytiä ja Acalla on ollut osuutta siihen sekä hyvässä että vähemmän hyvässä – kahet ylinopeussakot samassa kohdassa, ei Siperia opettanut. Joutuu käymään saman luokan toistamiseen.

 

Karjalan Koukerot eli meidän Joensuun huuhailijoiden omat 2CV kinkerit oli ja meni oivallisesti vaikka Acicsesta jouduin karkaamaan kesken yön keittiömajoitukseen – +3C oli vähän liian holotna shortsivarustukselle. Kuljetuskapasiteetti on kyllä ällistyttävä kun konttiin mahtuis sen 700 säkillistä arpajaispalkintoja, 2CV kirppiksen romut sekä 100kpl uunituoretta Riikosen karjalanpiirakkata 🙂

Acadiane toimi luotettavasti ja tyylikkäästi sekä Kumikamelin & Tekramütischin keikka-autona Ilosaariviikolla, taisipa olla välillä ihan tenutaksinakin kontin ollessa täynnä piilossa pötköttäviä soittajaretkuja – selväpäisen kuljettajan ohjastettavana tietenkin.

Käsämälle raahattiin tavaraa aina Joensuun sosiaalitoimiston wanhasta asiakaskortistokaapista (120 x 160cm, painoa 100kg) ja jalkajousimaalitaulutelineestä metallinpaljastimeen, sähköperämoottoriin ja 100l pakastimeen Ryynäsen puksuttaessa väsymättä Käsämä – Joensuu – Käsämä väliä.

Isompia remontteja en ole vielä tehnyt, öljyjä ja ilmanpaineita on tullut tarkasteltua ja benziiniä tankkiin liruteltua. Käynti ja kulku kerrassaan moitteetonta ja kaikenlainen nykiminen ja yskiminen loppui turboputken pois jättämiseen. Suutinasiaa selvittelin Killan forumin kautta ja siihen hyvät ohjeet saadenkin (kiitos Akaile), mutta kun kerran kaikki toimii ilman putkea niin ehjää en lähe rikkomaan.

Viime viikolla tuli hiukkasen ylimääräisiä ruplia humppakeikoilta joten kiiruhdin Roponettiin ja sijoitin osan niistä stereofooniseen ratiolaitteistoon. Hyvin ja siististikin asentuivat, mitä nyt tuulilasiin liimattava antenni meni vähän vinoon – onneksi tuulilasinpyyhkijät peittävät ne 🙂

Äänentoistolaitteiston asennus nosti framille jälleen ajoäänien suurehkon määrän (kartelkaamme termiä ajomelu näiden laatukulkimien yhteydessä sen negatiivisen sävyn vuoksi 🙂 ) ja sille tarttis tehhä jottain. Peräkontti olisi eristettävä vaikka diggailen kybällä sitä just tommoisena kaikukammiona. Jalpo oli laitellu omaansa verhoilut tarralla mikä olisi kätsästi purettavissa, miu Pakussa oli kaarelle taivutettu vaneri koko kontin peittävä vaneri joka sitten päälystetty keinonahkalla, TXK:n Huttusessa huopaa joka olisi siisti ja simppeli asentaa, mutta joutuu lotraamaan liimalla kii ja sitä ei saa irti ku polttamalla 🙂 Joku kombinaatio ehkä, jossa huovalla päälystetyt vanerikaistaleet pingotettu tukikaarien väliin jolloin kaaretkin jäisi näkyviin ja kuitenkin kätevästi purettavissa jos tulee kosteusongelmia tai kyllästyy väri- tai materiaalimaalimaan.

 

Noh pienen askeleen kuitenkin otin eli liimasin lämmönvaihtimien päälle bitumimattokaistaleet jotka syö huomattavasti ylimääräisiä konehuoneesta välittyviä kilinöitä ja vähentää kylmällä kelillä lämmönhukkaa maksimoisen kabiiniin tulevan haalean ilman määrään. Bitumikaistaleita liimaillessa onnistuin karkuuttamaan konepellin avausvaijerin ja hepuli oli lähellä kun hokasin että avausvipu kojelaudan alla on täysin holtiton. Yritin epätoivoisesti sörkkiä peltiä auki maskin raosta ja ropelin välistä ja ties mistä siinä onnistumatta. Hälyytys ja paniikki, onneksi puhelu Jalppikselle toi valoa umpitunneliin eli kuskinpuolen loksun alta lämmönpoistoputki vege ja kas, siinähän se vipu ja vaijeri on ihan käden ulottuvilla! Pelti auki ja tuplanippisvarmistukset ettei enää karkaa 🙂

Tämmöstä ollu tänä kesänä tähän asti.

Ihan vitun mahtavaa, aikuisten oikeesti!

KATSASTETTU LÄNSIVAUNU!

 

13.6.2018
Kävin pienellä aamulenkillä Valtion konttorilla hoitamassa Punikin poikkehen omista nimistäni, ylen hitaasti kulkee tieto omistajavaihdoksesta Pullahiirten maasta, enkä halunnu maksella senttiäkään ylimääräisiä autoveroja. Pihi olen ja ylpeä siitä.

Pihalla sattui pieni vitutusta aiheuttava episodi kun viereisen auton vanha, koiraansa ulkoiluttamaan lähevä kanttura tuuppasi takaoven suoraan Acan apurin peilin kautta etuloksuun kun peruuttelin vegeliukseen tehden pikkuruisen rokosen lokarin reunaan. Avasin ikkunata ja huomauttelin asiasta niin ruoppo pokkana väitti että jälki oli jo siinä. Vittu joo. Aikani jänkkäsin ämmän kanssa ja kun jälki olematon, annoin asian olla. Tosin luettelin kyllä jokaisen osaamani kirosanan ja ihmisarvoa alentavan anekdootin ennen poistumistani. Turhaa, mutta helpotti.

K1 oli siinä sopivasti paluumatkan varrella ja kun piha näytti tyhjältä, päätin kokeilla kepillä päätä. Sen verran valmistauduin päästötestiin naapurin pihalla, että otin turboputken vegeliukseen.

Kovasti herätti ihmetystä Acanen, hirmuisen montaa ei niitä tällä hetkellä Joensuussa liiku, Jalpokin luopui omastaan. Noh, hyvin kelpasi hää kaikilta osin, alusta virheetön, runkonumeroa eivät ees kattoneet, akselistoissa ei klapia lain, valot ok, iskaritesti näytti jottain ja päästötkin toleranssien rajoissa – eipä vähän siistiä!

Tämmössiä testiarvoja tulostivat mukaan:

Iskarit:
Vasen etu: 75%, oikea etu: 75%
Vasen taka: 75%, oikea taka: 75%

Jarrut:
Etujarrut ero 0%
Takajarrut ero 0%
Seisontajarru 11%

Päästöt (Tyhjäkäynnillä):
CO%: 3,50
CO2%: 12,00
HC pmm: 500
O2: 1,00

Keskusteltiin myös lisäpenkeistä ja sovittiin että sipistelen takapenkkitarjokkaan vähän parempaan asennusvalmiuteen ja katellaan sitte porukalla kelpaako se ja mihinkä asentoon se pitäisi asennella. Sen verran osasivat sanoa, ettei ton ikäiseen tarvitsisi rakennella takapenkille mitään mittavampia turvavyörakennelmia eli lannevyö riittää mikäli päädytään naama menosuuntaan asennukseen. Tosin silloin joutuisi ähertämään etupenkit kippaaviksi että saadaan pääsy takapenkkiläisille. Ei mahoton homma, mutta ei hotsittaisi.

Sen pituinen se…

Kuulemma 2 cm liian lyhyt, sano Isoojukka.

Kromia, krumeluuria! Ditt och datt!

12.6.2018
Katsastusvalmistelut ja pieni fixailu jatkuu edelleen eli voitelin olkatapit ja vetarien nipat sekä säätelin takajarrut hiukkasen pienemmille toleransseille.

Yllättävän reilusti on välyksiä molemmilla puolilla vetareiden keskiboorituksissa eli sieltä tulee sitä kiusallista lonksua joka onneksi hiukkasen väheni tuhdilla vaseliinitäytteellä. Katellaan ja kuunnellaan.

Konepaketista tuli hiukkasen lisäinfoa eli siitä on saatavissa lisää pirteyttä ja puhtia pienillä lisäoptimoinneilla kuten 123 EVO:n alipaineputken asennuksella, vähemmän rajoittavan ilmanputsarin vaihtamisella ja seosten säätämisellä. Mihinkään noista en koske ennen kuin Kuljin on leimattu, ettei mennä ojasta allikkoon.

 

Takapenkkiaihion kimppuun kävin ja se on oikein hauska tapaus. Pikkasen on ruostetta ja tukikankaissa laittoa, mutta helppo projekti, pitää vaan käydä konttorilla näytillä varmistamassa että kelpaa etten turhaan sen kanssa tuhertele.

 

Kulutusta olen nyt seuraillu ja näyttäisi asettuneen tonne vähän alle 6l / 100km eli ei paha sekään.

Hakusessa myös vetokoukku, mutta harvassa ovat sopivat – halavat sellaiset 🙂

Kontin verhoilu aloittamatta, mutta kenties jonain päivänä.

Juu, vanteet fixasin ja laitoin rinkuloita ja pölkkäreitä, hieno tuli!

Mittarinlukema: 55534

JUMALAUTA SAATANA JA SUOMEN KESÄ

  

5.6.2018
Niinpähän se tilanne sitten normalisoitui eli eilen tuli saatanasti vettä, myrskyä ja rakeitakin ropisi. Piti muka vanteita maalailla ja vähän kotelosuojaa loksuihin ja muualekin roiskutella mutta eipä tarvinnu.

Jotain oli touhuttava silti eli heivasin etupenkit konttiin ja kursin kabiinin matot valmiiksi – siistit tuli. Ja halavalla. Kesken loppui vaan matsku, piti laitella myös tavaratilan ja ohjaamon väliseinään vaan ei riittäny. Lissää on haettava.

Seuraavaksi pitäisi yrittää päälystellä kontin kattoa ja loksuja – ajomelu tosiaankin poraa ohimot lommolle ja korvat soi pahemmin ku 3 viikon Humpparundin jäleen.

Niiii, ja Punikki lähti viime lauantaina eli 2.6.2018 kauas pohjoiseen, Kalixin kaupunkiin. Hyvään kotiin pääsi ja seurakin näyttäisi olevan mitä parhainta!

Näin tässä nyt sitte.