Aihearkisto: ID20 -70

Tarinaa 16.8.2014 talouteen tulleesta Citroen ID20 -ajoneuvosta.

MYYTY CITROEN ID20/DSUPER 1970.

Myyty 1.5.2018.

Myydään juuri katsastettu Museoitu Citroen ID20 / DSUPER 1970. ID tuotu Espanjasta työsuhdeautona vuonna 1979. Museoitu vuonna 2007, museoinnin suoritti ID:n edellinen, järjestyksessä toinen omistaja eli minä kolmas omistaja (korjaus, olinkin 4. omistaja).

Auto siirtyi minulle 2014. Vuosina 2014-2017 korjattu kaikki ruostevauriot mm. koko peräkontin pohja vaihdettu, jarrut uusittu, uudet jousipallot, koko ohjausakseli & -tehostin uusittu (Sitronen), hydrauliikkapumpun tiivisteet uusittu, jarruventtiili uusittu, päävaraaja uusittu, vuotavat hydrauliikkaputket sekä pakoputkisto uusittu.

Lasikuituinen katto on irrotettu ja monissa D Citroeneissa ongelmia aiheuttanut kattokouru korjattu, ruostesuojattu ja kattotiiviste uusittu.

Kaikki pintapellit käyty läpi ja korjattu. Mm. ovet korjattu koritinaa hyödyntäen eli paksuja kittikerroksia ei ole missään. Ovitiivisteet uusittu.

Kaikki kotelot suojattu Dinitrol -kotelosuojalla.

Verhoilut kunnostettu, matot uusittu. Niskatukiin on lisätyynty, kuvissa eivät ole paikoillaan.

Moottori erittäin hyvässä kunnossa, puristusmittaukset tehty ja arvot kohdillaan. Asennettu 123 kärjetön sytytys.

Asennettu 70 -luvun vintage Kovilin merkkikohtainen vetokoukku.

Kahdet erittäin hyvät renkaat omilla vanteillaan. Kesärenkaat Michelin, kitkarenkaat Typhoon.

Mukaan runsaasti varaosia mm. kaasuttimia, uusia hydrauliikkaputkia, korkeudensäädin, startteja, latureita yms., laseja sekä erittäin kattava varaosa- ja korjauskäsikirjasto.

Tuoreet kuvat täällä: http://hulifer.net/ID-KUVAT2018/

Hintapyyntö oli kohtuullinen koska meni kaupaksi niin nopeasti.

Myyty 1.5.2018.

TODO -lista almost DONE!

 

19.4.2018
Flunssanhan se perkele heitti keikkaretken jatkeeksi, hirviä köhä ja kuume 38C kieppeillä. Noh, kolme päivää saikkua joista osa meni kituessa punkassa vaan jossain välissä kuume hävisi ja riesaksi jäin raastinraudalla raavittu kurkku josta ei kuulu pihaustakaan – Humppalevyn äänitykset alkaa perjantaina, saas nähhä miten äijän lauluosuuksien käy 🙂

Noh, kuumeen karkottua hivuttauduin varovasti aurinkoiselle pihalle puuhastelemaan ja hiivatti jotta olikin hyvä draivi päällä!
– takaluukun tiivisteet ja merkki, check! Oli pakko laittaa samaan paikkaan kuin aiemminkin oli koska pellissä siinä kohden paha lommo.
– bensatankin luukku, check! Osat oli siististi pussukassa, jopa vaimennuskumit löytyi ja kylläpä istuikin nätisti eikä raapinut mihinkään.

– takaloksujen heijastimet ja listat, check! Nythän miulla tuli hiukkasen enempi bling-blingiä eli Pallas -mallin vilkun ympärykset ja lokarin puolelle kiertävät hinet kromikiemurat
– takaloksujen ruostesuojaus, check!
– ovet ja loksut linjasin parhaani mukaan, mutta jälkihoitoa joutui antamaan aika pirusti että kylkilistat mahtuivat ilman että raapivat tai jumittavat lokasuojien tai toisten ovien reunoja. Eihän se nyt ihan täydellinen tullut, mutta hyvin kelpaa – eikä kanttaa mihinkään, vielä 🙂
– sisäverhoiluja elvyttelin parhaani mukaan, mutta pahvit aika silkkkoa. Onneksi Frankensteinin tilauksessa oli verhoilun kiinnitysklipsejä jotenka kyllä nekin ihan näpsästi tarttuivat. Vähän harmitti että piti laittaa takaisin ruuvit, jotka edellisen omistaja oli kairannut verhoiluiden paikallaan pysymisen varmistamiseksi – ei ne rumat oo mutta kuitenkin.
– potkupellit laitoin kans oviin, hienot ovat!
– etuloksujen sisäpuolien ruostesuojaus, check! Kotelosuojaa, kotelosuojaa, enemmän kotelosuojaa!
– etuvalojen lisätiivistys ja koristelistan laitto, check!
– valutusreiät takaoviin, check!

Koeajolla kaikki toimi oikein mainiosti ja viilikset aika vituksen hienot! Lauantaina olis Sitikkakerhon huoltoopäivä eli siellä jos suuntaisi valot niin ensi viikolla voisi käydä tarjottelemassa katsastukseen.

Juu, moderni stereo on muistettava laittaa piiloon ja tilapäisesti joku Vintage Philips niin ei mee museoajokin fenguit persehellensä.

Kraak, kraak sanon ma tähän ja lähen lämmittämään lisää Finrexiniä!

 

KÖH, VITUN KÖH


17.4.2018
Just kun kerkesi juhlia että tänä talvena ei o ollu yhtään flunssaa niin viikonlopun keikkaretki Imatra-Pori akselilla sitten hois homman kotio. Köh, vitun köh.

Vapun peeveli lähestyy hirmuista kyytiä ja Punikki on motissa Kukkiksessa jotenka ID olis saatava siihen kuosiin että sillä tohtii Vappua ajelemaan. Loksut ruuvailin irti ja sain kuin sainkin ajovalokaukalot kiinnikkeineen ja säätöinen kohtalaisen siististi paikoilleen. Apurinpuoleista loksua on varmaan jossain vaihesssa kolhittu enemmänkin sillä sen valoämpäriä ei saanut millään ilveellä kovin tiiviisti paikoilleen vaan yläkulmaan jäin svddumainen rako josta vesi varmasti rakenteisiin karkaa. Pitää vielä ennen koristepannan asennusta ujuttaa sinne hiukkasen lisää tiivistematskua ja viimeistellä paikat reilulla kotelosuojatöhryllä.

Sähköjen kanssa oli hiukkasen haasteita eli liittimet oli sen verran hapettuneet talvisäilytyksen aikana ettei meinannu lamput syttyä millään. Noh, kaikki auki ja CRC:tä sekaan niin pimeys hävisi lampuista hiitehen pienen nitkuttelun jälkeen.

Kaikki ovitiivisteet on ny paikoillaan, samoin ovien sisäpuolten ruostesuojaukset tehty, ovien sisäpuolien suojamuovit liimattu & teipein varmistettu (rumasti tosin, onneks ei näy).

Ovia säädetty parhaan mukaan eli nyt kaikki menee ja pysyy kiinni ihan siedettävästi, kylkilinja kaipaa vielä hiukka hienosäätöä mutta ei kovin kamalasti.

Ikkunat säädetty niin etteivät kovin pahasti irvistele eivätkä kanttaile koriin.

Seuraavaksi olisi ohjelmassa Humppalevyn äänityshommia, mutta sen jälkeen eli ensi viikolla todoo – tadaa:

– takaluukun tiivisteet & merkit
– bensatankin luukku (misähän osat?)
– takaloksujen heijastimet & listat
– takaloksujen ruostesuojauksen virkistys
– takaloksujen ja takaovien linjauksen säätö
– ovien sisäverhoilut
– ovien listat
– etuloksujen sisäpuolien ruostesuojaus
– ajovalojen säätö
– nippojen rasvailua
– valutusreiät takaoviin

Muistiin tsekattavaksi
– laturin laakeri rääkyy

Muistipeliä

10.4.2018
Piipertely jatkuu hitaasti mutta epävarmasti. Näköjään reilut 6kk on tässä iässä ja näillä elämäntavoilla muistille aikamoinen haaste sillä järkytyksekseni huomasin että enhän mie ssaattana muista miten nuo ID:n valot, niiden vivut, listat, gummit sun muut on loksuihin kiinnitelty. Yritin kyllä purkuvaiheessa järkevästi sijoitella vasemman ja oikean lokarin kamat eri kippoihin, mutta jossain välissä könysin kipot nurin ja nyt ne kaikki on sitten totaalisen sekaisin yhessä purnukassa. Svindu minuu, en paremmin sano.

Yritin ensin turata remoa lokareita irrottamatta, mutta pari tuntia äkerrettyäni luovutin ja rakentelin pajan puolelle vastamaalatuille lokazuikeleille pehmoisen pötköttelypaikan jossa niitä enemmälti naarmuttelematta pystyy kuosiin laittelemaan. Tästä oliki sitten hyvä jatkaa läskipyörälenkille Lehmoon.

Ja oli muuten ihan mahtava keli, kiitti aurinko!

KEVÄT KOITTAA ID:lle!

 

26.-28.3.2018
Kalenteri väittää että nyt on kevät ja sen mukaan mennään. Jatkoin siitä mihin viimeksi jäin eli ovien kokoilusta. Syksyllähän Kusti toi mahtavan laatikollisen tuplaviiksiherkkuja Saksojen maalta eli mm. kaikki sekä ovi- että ikkunatiivisteet kiinnityshiluineen.

Ennen lumien tuloa kerkesin hommia jo aloitella, mutta vilu yllätti ja homma jäi kesken. Nyt tässä parina iltana olen niitä sitten paikallensa sovitellut ja samalla hienosäädellyt lisää ovien saranoita ja lukkoja istumisen parantamiseksi, siinä jopa hieman onnistuenkin.

Harmillisesti Sakuroiden väsäämät ovien ikkunatiivisteet on pihisti mitoitettu eli tiivisteiden päihin jää vitumoilleen sen verran tyhjää, että vesi tiensä ovien sisärakenteisiin vaivattomasti löytää. Muuten asennus oli ihan näppärää ja kolinat & lonksumiset poistuivat käden käänteessä.

Ovien alareunojen vaakatiivisteet sujahti paikoilleen kun hiukkasen kotelosuojalla lubrikeerasi, pystytiivisteetkin jo paikoillaan etuovien etureunoja lukuunottamatta, niitä ei saa paikoilleen ennen kuin etuloksuja siirtää pois edestä.

Valojen säätömekanismeja rupesin kans kasailemaan, mutta niiden kuvatukset pitää kyllä metsästää varaosaopuksesta tai jostain kun ei ruvennu millään asettumaan kohdallensa.

Tyhjäkäynti taisi asettua ihan Weberin kaasuvivuston stoppariruuvia kirraamalla, oli ihan auki eli kierrokset tippui nollille kun jalan nosti polkimelta.

Sittenpä tulikin jo kylmä ja pimee ja pääsin saunaan.

Pakko sen on tästä.

On se ennenkin.