Aihearkisto: VW 1963

Pieni sininen Volkswagen tuli taloon 27.4.2020 klo. 17:20. Käyttöönottopäivä: 28.11.1962

HEINÄKUU LOPPUU, BUHUU!

29.7.2020
Lomathan ne on nyt sitten lusittu ja etätyöpäivät venyy ja paukkuu niin ettei ehtoolla juurikaan remoilla jaksa. Jotain nyt kuitenkin.

Takapenkin potkupahvit oli ihan muussia, mutta löysin Tori -sivustolta hyvät erittäin asialliseen hintaan ja vaihtotalkoiden yhteydessä tein myös päävirtakytkimen apurin puolelle akun kupeelle. Näppärässä paikassa on, kuskin penkiltä ylettyy laittamaan kaikki virrat vege napsista vaan.

Loksujen välinauhat vaihdoin maalamattomiin mustiin vaikka tuohon kuulemma kuuluisi siniset. Vähän oli vänkäilyä irrotus, mutta Biltsun auton sisustusten purkusetin kanssa päästiin ylen vähin vaurioin. Kovin pahoja ruosteita ei näkynyt, mutta putsasin paikat kunnolla ja suihkuttelin joka rakoon hemmetisti Dinitrolin ruosteenmuuntospraytä – siihen kävi kätsästi saman firman kotelosuojan suutin jossa pitkä nokka ja sillä pääsi joka rakoseen. Kuivattelun jälkeen paikat kasaan ja ennen kiristystä vielä sättänästi kotelosuojaa paikkoihin.

  

Alkuviikosta alkoi vaihteiden vaihtaminen käydä tukalaksi ja äänekkääksi ja kun kurkkasin kepin juureen niin vaihtajatangon pusla oli ns. pilun päreinä hepin juuressa. Hätäinen kun olen, en katellu ohjeita enkä Youtube -videoita vaan raapasin tangon etukautta ulos. Putsailun jälkeen kun rupesin miettimään takaisin pujottelua nin menikin sormi suuhun. Prkl, olisi pitänyt laittaa naru perseeseen että sillä saa vedettyä sen takaisin paikoilleen. No, menihän se noinkin 😀 Nyt toimii suorastaan hyvin, pikkasen pitää olla varovainen kolmoselta kakkoselle tullessa ettei sano ”klumps” mutta ei sano missään vaiheessa ”riiks” tai ”rääks” eli kai tuota voi onnistumiseksi sanoa.

Etupellin kumin vaihdoin tänään, edellinen oli wanhemman mallin ja siitä puuttui kulmapalat joten vettä tuli sisälle ihan riittävästi – etenkin apurin puolelta. Vaihto oli heleppo nakki ja tein tiivisteuralle saman kuin loksuillekin eli suihkuttelin Dinitrolin ruosteenmuunninta, annoin kuivua ja pyyhin liiat tinnerillä poijes ja sitten tiiviste paikoilleen. Uuen tiivisteen kanssa konepellin tuulilasin pääty pirun koholla, pitää ruveta huhuilemaan kylillä josko saranaa pystyy säätämään korkeussuunnassa – ei äkikseltään näkynyt muuta kuin eteen-taakse säätömahis ja etureunan piukkuus lukon ja vastakappaleen avulla.

Semmosta tämmöstä ja tommosta täsä tuusailtu.

Nyt sataa vettä ja on pimeetä.

Oooh, meinasi unohtua!
Rouva tässä päivänä muutamana tuumasi jotta onhan täällä aikamoinen meteli kun puskettiin Kuopion tietä 100km/h – kuulin vasta kolmannella kerralla ja silloin se jo huusi 😀 Kokeilin sitten dB -mittarin kanssa ja em. nopeudella mökää oli 88,6dB, Rättärissä sitä oli jo päälle 100dB eli eihän tuo niin hirvee ole mutta kun se rouvan sana on laki niin kävin sitten Motikasta 10mm STP mattoa jolla vuorasin konetilan väliseinän ja takapenkin alusen. Uudella koelenkillä äänenpaine oli laskenut jo 81,2dB:hen eli goodbye Tinnitus!

Heil heil heilnäkuu!

8.7.2020
Kesäloman viimeiset päivät hurahti Käsämässä mukavasti Volsun tiivisteiden kanssa eli vaihdoin takaluukun ja etuluukun gummit tuoreisiin lakritseihin. Idiootti olin tilannut väärän tiivisteen eteen joten siihen jäi hemmetinmoiset aukot kulmiin mutta sain kursittua tilapäiset fyllit ettei vesi päädy vääriin paikkoihin.

Ajovalot kävin säädättämässä Käsämän korjaamolla, olivatten aika viturallaan ja säädötkään ei meinannu toimia. Jäbä puratti miulla molemmat valot pariinkiin otteeseen että saatiin jonkinlainen valokuvio suurinpiirtein oikealla kohdalle.

7.7.2020 eli eilen vein ruokiksella Volsun Katekalle näytille ja hyvinhän tuo kelpasi – vuonna 2022 seuraavan kerran. Kehui etenkin jarruja ja sanoi että on kovin hyvässä kunnossa Vossikka. Ei katsonut edes sarjanumeroa kun ”tässä on niin hankalassa paikassa ja kyllähän mie siut tunnen ja tämän Kuplankin muistan”.

Vuoden 2013 katsastuspapereista löytyi käyttöönottopäivämäärä ja se olikin 28.11.1962 – siistiä!

Heti kun työpäivä oli, tunkkasin Kuplan keulan ylös ja painiskelin jousitusta korkeammalle. Viikonloppuna käytiin geokätköilemässä ja Vokelin keula kynti joka paikassa maata ja kuoppaisessa maastossa renkaita kääntäessä ne raapivat sekä lokarin kaarta että ajovalojen suojakuuppaa. Pienen jahuamisen jälkeen sain keulaa nostettua about 5m eli nyt se on samalla korkeudella renkaiden yläreunaan kuin takapääkin. Katellaan ja jos on ookoo niin sitten pitää käyttää ohjauskulmat tarkistuttamassa & säädättämässä – hiukkasen on rauhaton maantienopeuksilla.

Bonustehtävänä oli äänimerkin siirtäminen irtonapista sen oikeaan paikkaan, ratin kromikehälle ja puolisen tuntia auton alla pähkäiltyäni hokasin miten johtomysteeri toimii ja pärkkele sehän rupesi tööttäämään – mahtavata!

Ylimääräiselle napille kytkin sitten pyyhkijöiden kertapyyhkäisyn, mikä on kovin kätsää jos hiukksen vain tihkuileepi.

Ainiijuujaajoo, voitelin myös etupään 8 rasvanippaa!

Lokarien tiivisteet on kanssa hallussa, ne pitää vaihtaa kun nykyiset kovin rujot ja risaiset. Homman pitäisi onnistua ihan vaan loksujen pultteja löysäämällä ja pujottelemalla uudet entisten tilalle.

Heh, Acis oli myynnissä myös blocket.se:ssä ja nyt vasta huomasin että sen mailit on mennyt roskaposteihin. Sieltä löytyi 4 ostoviestiä joita pitää ruveta prosessoimaan asap että saapi pressutalliin tilaa talveksi.

Tämmöstä tällä kertaa.

Kesäkuun viimeisiä viedään

30.6.2020
Päivityshommiin ei ole kovasti kerennyt eikä malttanutkaan kun kelit ollu ihan sietämättömän mahtavat mutta tänään ripeksii vettä joten malttaa hetkeksi istahtaa kotikonttoriinkin.

ACADIANE:
Acadiane edelleen kaupan, tarjouksia on tullut mutta sen verran ovat tavoitteista jääneet että kaunokainen saapi huilia tallisssansa sitä oikeaa ostajaa odotettelemassa.

Kuopion kuoma soitteli ja nauraa käkätti että josko olen ite käynyt lueskelemassa mitä Acicsesta viimeksi olen kirjoitellut ja enhän mie ole. Pyöränlaakereissa ei ollu mitään vikaa, syynä oli pyörän napamuttereiden löysyys – molemmat puolet melkein sormitiukkudessa ja sokan varassa. Laakerit voitelin ja sen jälkeen pitkällä varrella oikeaan tiukkuuteen ja ihanan hyvät ovat molemmat.

Muut ylimääräiset äänet taisi olla kuuntelijan korvien välissä sillä laatikon kihinät sun muut ei oikeasti kyllä poikkea sätkän peruskihinöistä eli njet problem 🙂

KUPLA:
Kuplan ajelin mökille kesäkuun alusta ja alottelin pienet hitsaus- ja fixaustalkoot. Otin ovien verhoilut vex vielä kertaalleen ja liimailin Möhönetin STP -äänieristeet sisäpintoihin, homma joka olisi pitänyt tehdä silloin kun korjasin ikkunatiivisteet ja ruuttailin kotelosuojat sisuksiin, mutta pääsi pentele unohtumaan.

Revin sisältä kaikki verhoilut kattoa lukuunottamatta vex, samoin kaikki wanhat äänieristeet sai kyytiä.

Mattojen sun muiden alta löytyi puolenkymmentä reikää jotka piti hitsailla ja hitsailinkin. Tervettä ja kovaa peltiä on Aatolfin kosto. Kuskinpuolelle, takapenkin päätyyn jäi paikkaamaton ruostereikä joka vidumaisesti pintapellin ja palkin välissä jonne ei pääse mistään muuta kautta kuin pintapellin leikkelemällä johon en ryhtynyt kun ei ole vielä tarkoitus pintamaalaushommiin ryhtyä mutta muistissa on. Hemmetisti ruuttasin joka rakoon ja koloseen kotelosuoja-ainetta josko hidastaisi peikon vauhtia. Sen ruostepeikon siis.

Äänieristeet korvasin Mnetin 3mm STP -matskulla jota mm. Jalpo kehui maasta taivaisehen ja olihan se hiton kätevää paikoilleen asetella kun oli taipuisaa ja joustavaa ilman ihmeempiä kuumennuksia. Tosin Volsussa oli parhaimmillaan +50C lämpöä kun Epoxilla lattioita maalailin joten melkein mikä tahansa äänieristematsku olisi oikein näppärää aseteltavaa ihan ilman tohosteluakin. Harmillisesti joustavampi STP -loppu Mmarketista ja lattiat jouduin vetämään perinteisemmällä bitumipohjaisella mutta nätisti se muotoihin asettui kun asennuslämpötilat kohillansa.

Astinlaudat raastoin irti vakaana aikeena niiden elvyttäminen, mutta kun pintakumit nykäisi vex niin niiden karu kunto paljastui – molempien takapäistä 30 cm silkkaa ruostemuhjua joka on pysynyt muodossaan wanhuuttaan kovettuneen pintakumin ja koristelistan varassa. Onneksi on aircooled.fi ja heidän kohtuulliset hintansa ja nopeat toimitusajat ja osat putkahti lähipostiin muutamassa päivässä. Mie like.

Putsasin ja fixasin myös lämpökanavat ja sain kuin sainkin jokinlaisen puhalluksen tuulilasille molemmilta puolilta. Takapenkin ja etujalkatilan venttiilit teippasin tylysti umpeen – kukan niitä tarvittee.

 

Takaikkunan alle oli joskus leikelty 10 x 10 cm reikä joka tukittu myöhemmin peltilätyskällä. Lueskelin tarinoita huurteenpoistosta ja niissä jaariteltiin loputtomasti siitä että Kuplissa tarvitaan taakse jonkinlainen poistoilma-aukko eli persereikä. Sellaisen sitten tein, vanha Volvo Amazonin pyöreä etujalkatilan ilmaventtiili. Helppo teipata myöhemmin umpeen jos ei wörki.

Alla könysin ja suihkuttelin sinnekin kotelosuojaa sopiviin paikkohin ja olin kovin tyytyväinen alustan kovapeltisyyteen. Lokasuojien mutterit herkistelin koska reunanauhat meinasin uusia tylysti vaan mustiin vaikka alunperin tässä on ollut korin väriset Gulf Blue, mutta uudet astinlaudat ovat myös mustat joten musta sopii mainiosti niiden kaveriksi. Pussihousut saapi ihan rauhassa kiristellä henskeleitään ja marmattaa mantrojansa pyhäinhäväistyksestä vääristä väriyhdistelmistä, by-vitu-hyy vaan heillen 🙂

Seuraava operaatio olisi etuakseliston voiteluhomeliukset ja ylimääräisten kolinoiden minimointi, sekä edestä että takaa kuluu meteliä kuopista ajelleessa ja takaa myös liikkeelle lähdössä eli olisko vaihelootan kumitukset päässy hapertumaan?

Etujousituksen säätöön pitää myös perehtyä että saapi myös talvigummit mahtumaan mikäli tarvetta syysajeluun ilmenee.

Pyyhkijät jumittuu päälle ja sammuu sitten kun sattuu huvittamaan eli niillekin tarvii tehhä jottain, alotellaan nyt katkaisijasta ja katellaan josko sen purku & putsaus riittää.

Vettä tulee kabiiniin ihan saatanasti eli se pitää hoitaa kuntoon asap. Olisi pitänyt hoitaa ihan ekana hommana ennen äänieristys ja lattiaremoja mutta ei huvittanut. Olettaisin että syynä on ihan tyystin risa nokkapellin tiiviste jonka raosta vesi valuu sitten joka rakoseen – uusi tiiviste on jo hommattu mutta näytti niin mulkerolta vaihdettavalta ja vaatii myös liimailua kun kiinnityslistasta puuttuu pätkiä että skippasin sen myöhemmäksi. Ei ehkä kovinkaan nerokas idea.

Tälleen nyt. Huomenna alkaa heinäkuu.

Toukopoukokuun tuunailut

 

29.5.2020
Rattoisasti on aika mennyt Volsun kanssa, mukavata vaihteluakin. Sitkeästi olen pitänyt kiinni itelleni antamasta ukaasista että eka kesä keskitytään ajeluun ja jokainen ei-vikoihin-liittyvä remo pitää pystyä hoitamaan saman illan tai korkeintaan saman viikonlopun aikana. Hyvä sääntö, suositan!

Volkkaripalstalta löysin yhteyden jäbään joka volsua rakenteli ja oon saanut hyvää lisäinfoa sen historiasta ja tekniikasta. Hyvissä hoteissa on ollut.

Vettä tulee sateella sisälle ihan rättärimittakaavassa ja jopa samoista paikoista eli pyyhkijän varsien juurista ja niiden tiivisteet on nyt uusittu ja mattojen aluset Karjalaisilla vuorattu, toivon mukaan vain toistaiseksi. Lattiamatot & verhoilut on jossain välissä raapaistava irti ja pestävä kunnolla, hiukkasen homeelta döftaavat – hoituu samalla kun skraapaa lattioiden pintaruosteita ja vetelee epoxit päälle.

Parikin ruostereikeliä on löytynyt kabiinin puolelta, ei pahoja mutta vaativat hoitoa – toinen takapenkin alla kuskin puolella lämpökanavassa ja toinen edessä apurin jalkatilassa lämpökanavassa. Helppo nakki.

Apurin puolelle sain pelin äkerrettyä paikoilleen. Vaati saranatapin vaihdon ja kovasti oli tiukassa entinen. Lopulta läksi kun lotrasi WD40:stä ja tykitti varovasti paineilmavasaralla. Hieno se on muttei siitä kyllä mitään näy.

Astilaudat vaativat isomman remon, mutta laitoin nyt listat kuitenkin paikoilleen kun entiset eivät oikein pysyneet paikoillansa.

Apurin oven ikkunan tiiviste vuosi vedet sisälle ja eilissä ehtoona näpersin 4h vaihdon kanssa. Joutui purkamaan kaikki ikkunamekanismit hiiteen että sai entiset hilut vex ja uudet tilalle. Sormet ruvella ja kynnet riekaleina mutta hyvä tuli. Samalla tuli tsekattua ovien sisustat ja eihän siellä mitään kotelosuojia ollut toisin kuin ed. omist. väitti. Onneksi on ollut kuivat ja lämpimät kelit niin paikat kuivina ja imuroinnin ja pienen rapsuttelun jälkeen litkut sisälle ja verhoilut paikoillen. Vot.

Äänentoisto tarpeen ratkaisin 5€:lla eli kirpparilta löytyi ruma 12V bluetooth -kajari jonka ruuvasin uuden hattuhyllyn yläpuolelle – onneksi jää vähän piiloon. Kerkesin jo ostaa hienon retrohenkisen Bosen, mutta se sopikin muotonsa puolesta paremmin mökkikäyttöön ja siihen sai kätsästi SD -muistikortilla 600 suomihittiä eli kaikki Finnhitsit bonuksineen – kyllä nyt kelpaa ongella istua Fredin ja Dannyn viihdyttäessä täpöllä j kybällä!

Juu, tänä aamuna sain myös Kuplan käyttöohjekirjan – väärä vuosimalli, mutta pikantti lisä hansikaslokeroon kuitenkin.

Kohta koittaa uusi kuu ja uudet kotkotukset, se on mukavaa vaihteluta sekin.

Pientä ja mitätöntä

18.5.2020
Kaikkea pientä, mutta merkityksetöntä on tullu Vosun kanssa puuhailtua. Rouvahan se asetti kyytiintuloehdoiksi niskatuet ja rullavyöt ja ne nyt oon saanu äkerrettyä. Ekat rullat löytyi VW -palstojen kautta ja vyöt & vastakappaleet oli harmillisesti eri paria. Joka meinasi kyllä poksauttaa verisuonen päästä kun huomasin tilanteen vasta kun olin rälläköinyt entisen vastakappaleen vege ja tehny uudet kiinnikkeet ja sovittanu vyötkin paikoilleen. Koeajolle lähtiessä klik-klak, eip sovi. Noh, tilanne selvisi uusien vöiden tilauksella ja entisten palautuksella ihan sovussakin jopa.

Niskatuet oli hiukkasen kinkkisempi asennettava kun selkänojien verhoilut oli aikamoisen tiukasti ja erittäin siististi kiinnitetty ja vastoin tapojani yritin turvautua tekniikkaan enkä apinan raivoon ja astaloihin & teräaseisiin. Hiukkasen siinä sormet meni ruvelle ja seuraavana aamuna oli sormet niin kipeenä että kirjottelu sisälsi tavallistakin enemmän typoja eli kiroitusvihretä. Niskatuet siis paikoillaan ja sattuivat ihan riittävän kohdillensa, seuraavaksi sitten pitäisi keksiä joku verhoilu niihin etteivät olisi niin kauhian rumat.

Acicsen myymättömyydestä johtuvan kroonisen rahapulan johdosta varaosien ja tilpehöörien tilailu on jäissä, mutta jotain pientä on kuitenkin saanut hamstrattua kuten astinlautojen listoja, paikkamaalia, epoxia, pyyhkijän akselien gummeja (jotka tulikin tarpeeseen kun molemmat läpiviennit vuosivat kuin seulat etupenkin jalkatilaan), ajovaloihin hienot kromiluomet, kone- & nokkapellin tiivisteet, bambuisen tavarahyllyn ja ehjät peilit kuskin & apurin puolelle. Apurin peilin asennus hiukkasen haastava kun joutuu saranatapin vaihtamaan kierteelliseen ja tappi totaalisen ruostunut ja jumissa. Katotaan nyt miten sen saapi irti, viikon olen liuotellut mutta tuurna-vasara -partio ei sitä hievauttanutkaan…

Astin laudat meinasin elvyttää isse kun eivät ole kovin pahassa kondiksessa ja gummitkin ehyet. Tarvikelautoja löytyy mutta ovat ylen tökeröitä ja orggis-look-a-liket maksaa maltaita. Katellaan nyt, yritän edelleen rimpuilla remoja niin että Kuplis pysyy koko ajan ajokuntoisena, aikaisemmat harrasteprojektit, Siperia ja Sipe-rouva ovat tainneet vihdoinkin opettaa 🙂