Aihearkisto: VW 1963

Pieni sininen Volkswagen tuli taloon 27.4.2020 klo. 17:20. Käyttöönottopäivä: 28.11.1962

Tili tuli, pulipuli. Ja meni, tilulilu.

15.4.2021
Sujautin Kurppaan kesäkumit alle viime viikonloppuna ja koeajon jälkeen päätin vihdoin hoitaa sen mikä piti hoitaa jo viime kesänä eli pyöräkulmien tarkistuksen ja säädön koska vikurointi oli melkoista. Muuten oli kyllä simosiistiä ajella katto auki auringonpaisteisena kevätpäivänä vaikka hiekoitushiekka narskui hampaissa ja mustasi sieraimet.

Lähistöltä löytyi rengasmesta jossa luvattiin hoitaa em. kiinteällä taksalla, tuttu mesta jossa tullut käytettyä muitakin ajopelejä, joten eiku menoks! Pielessähän ne oli, kovasti. Jäpikkä nosti Kuplan ylös ja alkoi äkertää raidetangonpäiden ja kimpussa, tunnin kuluttua hällä rupesi naama punehtumaan siihen malliin että totesin parhaaksi lopettaa kannustavan sketsailun ja poistua huuhailemaan muualle. Tiukassa olivat siis. 3h myöhemmin tuli viesti että tule hakemaan ja sassiin. Vähän juputtivat mutta hinta piti. Koeajolla eron huomasi kun 80km/h nopeudessa pystyi kaivamaan nenää molemmilla etusormilla, mahtavaa!

Renkaiden vaihdon yhteydessä huomasin että apurinpuolen vanne on hiton öljyinen /rasvainen ja tarkemmin tutkittuani hokasin että perästefa oli pettänyt ja päästänyt voiteluaineksensa jarrurumpuun ja roiskunut sieltä vähän muuallekin. Onneksi stefa-setti ja jarruosat on helposti saatavilla eikä hintakaan ihan älytön ole eli tilaukseen. Samaan kuormaan keräsin myös moottoritilan äänieristeet, etuloksujen kivipellit sekä takaklasin kaihtimen jota olen jo pitkään fantasioinut.

Tämmöstä tänään, perinteinen tilipäivä – tili tuli ja meni.

Huhtikukkuu 2021



7.4.2021

Aikahan se on rientänyt luvattoman nopeasti. Kilometrejä ei juurikaan kertynyt edellisen päivityksen jälkeen, tosin tilannne on onneksi nyt paranemaan päin kun lumet tekee lähtöään ja kurakin alkaa kuivua.

Yhden läheltäpiti tilanteen jälkeen sökötin Kurppaan lisäjarruvalon moottorin ilmanottosäleikön taakse, mutta ei se peeveli taida mihinkään näkyä. Noh, tulipahan ainakin yritettyä.

Hankin ensi talvea varten pienen sympaattisen dieselkäyttöisen lämppärin, mutta en kerenny asentaa. Laite sopivan pieni että mahtuu vararenkaan koteloon ja putkiston taitaa saada pujoteltua ilman ylimääräistä reikien kairailua.

Rättikattoa hienosäätelin ja nyt se toimii hiukkasen sujakammin, sain uudet nylonluistit Brasseilta ja kun niitä hiukkasen ohensi niin asettuivat oikein nätisti kiskoille. Haasteena on vielä luukun takaosa joka muutaman millin leveämpi jolloin rätti lähtee kiskoiltaan jos avaa hiukankin varomattomammin. Ongelman pitäisi poistua kiskojen mutterit löysäämällä ja niitä hiukkasen passaamalla. Pitäisi 😀

Radio-ostaston sain mieleisekseni eli nyt siinä on soiva peli siististi asennettuna.

Ajokki vikuroi ihan hitosti jos tiellä vähänkin uria, klapia ohjauksessa ei juurikaan ole eli olisiko ongelma aurauksissa. Edellinen omistaja taisi asiasta jotain vihjatakin – asia hoidettava asap.

Muistin myös että miullahan on möksälle hankittu pitkähäntäinen probeilukamera, oliko peräti 10metrinen semijäykkä johto, jolla pitää muistaa tsekata miltä lämpökanavissa näyttää kun puhallukset lasille todella mitättömät vaikka jalkatilan luukut ummessa, samoin takapenkin alusventtiilit kiinni.

Tämmöistä tänään, harvinaista herkkua nimeltä ”loma” nautiskellen!

JOULUKUU 2020


6.12.2020.

Kupla, alive & kickin. No onpahan taas talvea pidellyt, lumi käväisi ja jätti kuransa. Sen verran oli kuivia pikkupakkasia että köröttelin Kuppeluksella usiamman päivän ajelut kun se oli pressutallissa jemiksessä niin ei tarttenu raapia ikkunoita.

Boot scrapersit askartelin mieluiseen muotoon ja paikoilleen. Lapikkaan putsausraudan taiteosa oli liian korkea joten jouduin rälläköimään siitä puolet vex ettei ota kiinni oven alareunaan. Järkijätkänä tämänkin tein perinteisesti ei puunasin ja kiillotin hapettuneen alumiinin ihanaksi ja sitten vasta sovitin. Ja sitten rälläköin ja sitte taas puunasin ja kiillotin 😀

Huomattavan vähäinen on puhallus lasille eli henkeä pidätellen pitää körötellä ettei lasit heti huurru. Kovin jännittävästi käyttäytyy myös liukkaalla, eka takavetoinen n. 20 vuoteen ja lähti täysin lapasesta ekassa liikenneympyrässä jossa mentiin perse edellä ympyrästä ulos, oikeasta exitistä kuitenkin. Onneksi oli pimeetä ja kukaan ei nähnyt.

Joulupukin konttiin löytyi kovin hauska VW remokirja for Dummies tasoa – just sopiva. Kaikki kuvat piirretty Robert Crumb & Juho Juntunen tyylillä – ihan parasta!

Nyt sitten ootellaan joulua ja pakkasia että pääsisi ajelemaan…

Lyhyestä virsi kaunis.

MARRASKUU, BUHUU VAI JIHUU?



4.11.2020
Kylläpäs se aika rientää kun on niin vitun kivaa ja mahtavaa. Työt maistuu, harrasteet sujuu, soitto soi ja rahaa on ihan saatanasti.

Kuplassa on nyt nastikkaat alla ja onpas kevyt pyöritellä kapeilla kovilla nastoilla kesäläskien jälkeen. Keulan joudun nostamaan yläasentoon ettei jyrsi valokuuppien pohjia linkkuun käännellessä.

Tori.fi:stä löysin halavalla hienon Lumax -sumarin joka oli aiemmin ollut ainakin Minissä. Asennuksen tohelsin pilkkopimeessä otsalampun kanssa ja prkl, tietenkin tiputin polttimon kanveesin ja se kilahti hajalle. Heh, edullinen hinta selittyi kun rupesin metsästämään uutta lamppua – ei ole soomen maassa lainkahan ja ulkoimailla hinta ziljardi 😀

Pihinä rugnarina kävin sitten Biltusta H3 -lampun joka mahtui kuupan sisälle ja rakentelin sovitteen jolla sain lampun kohilleen. Kirkas on, mutta ei valitettavasti keltainen – pitää kehitellä siihenkin joku patentti. Halavalla.

Isänpäivä tulee ja mie olen valmis, lahjankin jo sain – simohienon wanhan SF -lätkän takapuskuriin, kiitos Sipe.

Tässä on ollut mukavasti kuivia ja lämpimiä päiviä joten olen töhrinyt loksujen alapuolia ja saumoja kotelosuojalla – en tiiä on mitään hyötyä, mutta onpahan ainakin yritetty suojata.

Haa, tänään tuli roiskeläpätkin pitkän venttailun jälkeen ja paikoillaankin jo.

Tipiltä vaihdoin myös astilautojen alumiiniset boot scraperit Humppalippikseen, mutta ovat kovin rupuisessa kondiksessa eli vaativat hiukka fiksailua ja puunausta mutta hyvä tulee niistäkin.

Tämmöstä tällä kertaa, omituista on kelit nyt – marraskuun 4. ja ulkona nyt, kello 22:39 +5C.

VUODEN KUIVIN LOKAKUU!

13.10.2020
Lokakuu jo pitkällä, mutta ulkona +9C. Tilasin Brasseista Britax -rättikaton kloonin joka tuli muutamassa viikossa FedExillä Vantaalle jossa Tullauksen jälkeen hävisi 😀 Tilanteessa oli vielä pieni kompa sillä Tullauskuitteja oli parikin kappaletta ja se meni läpi niistä pienemmällä. Vidu että olisi sapettanut lähteä ruinaamaan korvauksia alemman hinnan mukaan.

Noh, löytyi lopulta ja tuli pihaan asti. Siis keskelle pihaa vaikka sovittiin että viedään pyörävajaan jossa oli auki. Ei, keskellä pihaa ja loota pillun päreinä. Pienen sottailun jälkeen totesin että tärkeimmät osat tallella – muutama nylon liuku puuttui jotka Brassit lähetti nurisematta. Muy bien! Tarjoutuivat jopa tulemaan asentamaan kun eivät olleet koskaan käyneet suomessa, olisi kustantanut 470$ – sovittiin että turaan ite ja turaamiseksihän se meni.

Maltoin mittailla reiän ja silpoa verhoilut varovasti, reiän tein nitkutinitkuti sahalla. Hirvitti ihan helevetisti että ryssin mutta aika pienillä vaurioilla taisin selvitä. Tuli vähän nafti, mutta suurentelin semmoiseksi että rätti asettui kohtalaisesti. Sen verran tyrin että porasin 2 ylimääräistä reikää etupalkkia varten – niille olisi ollut käyttöä jos olisin ostannu tuulenohjaimen mutta en ostanu joten siinä on nyt paikka parille rosteriruuville tai popparille.

Nythän oli jo sitten niin kylmät kelit että riepu ihan sietämättömän pinkee ja jäi n. 2cm vajaaksi eikä millään ilveellä menny kiinni. Aikani sen kanssa temppuilin, suurensin takakiinnitysreikiä että sain 1cm lisää liekaa vaan ei ylety. Sitten kylmästi sisätilalämppäri kabiiniin puhkumaan ja katolle kuumaa vettä ja venyihän se perkele – kiinni asti! Vaan eipä riitä, pakko on avata että saa sisäverhoilut paikoilleen ja tässä vaiheessa huomasin että kuormasta oli hävinnyt etupään verhoilun kiinnityskisko. Viddu.

Ostin alumiinikorvikkeen ja valmistaudun sepittämään siitä uuden vaan tänään kun sitten uskaltauduin avaamaan katon ja venyttelemään verhoilut paikoilleen niin hokasin että sen kiskon kiinnikkeetkin puuttuu joten etupää on nyt sitten taiteltu aurinkolippojen taakse odottamaan kevättä ja innovointia.

Koeajolla kävin kaatosateessa ja sekä katto että avattavat takaikkunat piti vettä, mutta pyyhkijän sulat lens varsineen vatukkoon Utrassa vaan onneksi löytyivätten.

Semmonen tämä sessio. Yllättävästi muuten kabiinin melutaso tipahti huimasti kattomateriaalin vaihdon myöt mikä on oikein mukavata!

Seuraavaksi lämpöputkia sovittelemaan ja talvirengaskauteen valmistautumaan. Meinaan kyllä kokeilla ajella jos sää vain sallii, mutta loskalle en lähe edes pyssyllä uhaten.