2.10.2011
Kävin sitten viime viikolla tarjottelemassa leimalle, mutta olin viikon etuajassa vaan tänään tärppäsi. Hieman tuhdisti viikonlopulta tuoksahtava K-mies pyysi miut suoraan kyytiin ja helpommin se kyllä siten sujuikin. Paku lähti ekalla käyntiin kun virrat oli päällä, vaihteet, valot, pyyhkijät ja kaikki muukin luksus löytyi ekalla yrittämällä. Sisälle K-mies tosin yritti saranapuolelta, mutta aineellisilta vahingoilta vältyttiin.
Jarruissa oli vähän enempi heittoa mutta siinä niitä & näitä jaaritellessa K-mies pumppaili jarruja ja toleranssien rajoille päästiin loppujen lopuksi melko helposti.
Runkonumeroa kyseli ja kerroin jotta se on ruosteisessa kuopassa apurin jalkatilassa maton ja kylppäriritilän alla. K-mies kurkkasi penkkien väliin ja sanoi jotta "siitä ei varmaankaan saa mittään selvää" ja mie myöntelin jotta "Ei niin, mutta siellä lukee 725895 - pitääkö nostella matot pois? Totesi jotta ei tartte, niinhän siellä kuitenkin lukee. Asenne kohdallaan, tai viikonloppu olis kiivenny liikaa kurkkuun 😉
Kovasti diggaili ajopeliä ja kun välyksiä, ruostetta tahi muutakaan ikävä ei löytynyt mistään, leima tuli varsin helposti. Pakoputken puhinaan ei kiinnittäny mitään huomiota.
"Tervetuloa uudelleen n. vuoden kuluttua. Saanko mie ajaa tämän ulos?" kysyi Kuoma vielä operaation päätteeksi.
Hyvä homma!