Aihearkisto: VW 1963

Pieni sininen Volkswagen tuli taloon 27.4.2020 klo. 17:20. Käyttöönottopäivä: 28.11.1962

Toukopoukokuun tuunailut

 

29.5.2020
Rattoisasti on aika mennyt Volsun kanssa, mukavata vaihteluakin. Sitkeästi olen pitänyt kiinni itelleni antamasta ukaasista että eka kesä keskitytään ajeluun ja jokainen ei-vikoihin-liittyvä remo pitää pystyä hoitamaan saman illan tai korkeintaan saman viikonlopun aikana. Hyvä sääntö, suositan!

Volkkaripalstalta löysin yhteyden jäbään joka volsua rakenteli ja oon saanut hyvää lisäinfoa sen historiasta ja tekniikasta. Hyvissä hoteissa on ollut.

Vettä tulee sateella sisälle ihan rättärimittakaavassa ja jopa samoista paikoista eli pyyhkijän varsien juurista ja niiden tiivisteet on nyt uusittu ja mattojen aluset Karjalaisilla vuorattu, toivon mukaan vain toistaiseksi. Lattiamatot & verhoilut on jossain välissä raapaistava irti ja pestävä kunnolla, hiukkasen homeelta döftaavat – hoituu samalla kun skraapaa lattioiden pintaruosteita ja vetelee epoxit päälle.

Parikin ruostereikeliä on löytynyt kabiinin puolelta, ei pahoja mutta vaativat hoitoa – toinen takapenkin alla kuskin puolella lämpökanavassa ja toinen edessä apurin jalkatilassa lämpökanavassa. Helppo nakki.

Apurin puolelle sain pelin äkerrettyä paikoilleen. Vaati saranatapin vaihdon ja kovasti oli tiukassa entinen. Lopulta läksi kun lotrasi WD40:stä ja tykitti varovasti paineilmavasaralla. Hieno se on muttei siitä kyllä mitään näy.

Astilaudat vaativat isomman remon, mutta laitoin nyt listat kuitenkin paikoilleen kun entiset eivät oikein pysyneet paikoillansa.

Apurin oven ikkunan tiiviste vuosi vedet sisälle ja eilissä ehtoona näpersin 4h vaihdon kanssa. Joutui purkamaan kaikki ikkunamekanismit hiiteen että sai entiset hilut vex ja uudet tilalle. Sormet ruvella ja kynnet riekaleina mutta hyvä tuli. Samalla tuli tsekattua ovien sisustat ja eihän siellä mitään kotelosuojia ollut toisin kuin ed. omist. väitti. Onneksi on ollut kuivat ja lämpimät kelit niin paikat kuivina ja imuroinnin ja pienen rapsuttelun jälkeen litkut sisälle ja verhoilut paikoillen. Vot.

Äänentoisto tarpeen ratkaisin 5€:lla eli kirpparilta löytyi ruma 12V bluetooth -kajari jonka ruuvasin uuden hattuhyllyn yläpuolelle – onneksi jää vähän piiloon. Kerkesin jo ostaa hienon retrohenkisen Bosen, mutta se sopikin muotonsa puolesta paremmin mökkikäyttöön ja siihen sai kätsästi SD -muistikortilla 600 suomihittiä eli kaikki Finnhitsit bonuksineen – kyllä nyt kelpaa ongella istua Fredin ja Dannyn viihdyttäessä täpöllä j kybällä!

Juu, tänä aamuna sain myös Kuplan käyttöohjekirjan – väärä vuosimalli, mutta pikantti lisä hansikaslokeroon kuitenkin.

Kohta koittaa uusi kuu ja uudet kotkotukset, se on mukavaa vaihteluta sekin.

Pientä ja mitätöntä

18.5.2020
Kaikkea pientä, mutta merkityksetöntä on tullu Vosun kanssa puuhailtua. Rouvahan se asetti kyytiintuloehdoiksi niskatuet ja rullavyöt ja ne nyt oon saanu äkerrettyä. Ekat rullat löytyi VW -palstojen kautta ja vyöt & vastakappaleet oli harmillisesti eri paria. Joka meinasi kyllä poksauttaa verisuonen päästä kun huomasin tilanteen vasta kun olin rälläköinyt entisen vastakappaleen vege ja tehny uudet kiinnikkeet ja sovittanu vyötkin paikoilleen. Koeajolle lähtiessä klik-klak, eip sovi. Noh, tilanne selvisi uusien vöiden tilauksella ja entisten palautuksella ihan sovussakin jopa.

Niskatuet oli hiukkasen kinkkisempi asennettava kun selkänojien verhoilut oli aikamoisen tiukasti ja erittäin siististi kiinnitetty ja vastoin tapojani yritin turvautua tekniikkaan enkä apinan raivoon ja astaloihin & teräaseisiin. Hiukkasen siinä sormet meni ruvelle ja seuraavana aamuna oli sormet niin kipeenä että kirjottelu sisälsi tavallistakin enemmän typoja eli kiroitusvihretä. Niskatuet siis paikoillaan ja sattuivat ihan riittävän kohdillensa, seuraavaksi sitten pitäisi keksiä joku verhoilu niihin etteivät olisi niin kauhian rumat.

Acicsen myymättömyydestä johtuvan kroonisen rahapulan johdosta varaosien ja tilpehöörien tilailu on jäissä, mutta jotain pientä on kuitenkin saanut hamstrattua kuten astinlautojen listoja, paikkamaalia, epoxia, pyyhkijän akselien gummeja (jotka tulikin tarpeeseen kun molemmat läpiviennit vuosivat kuin seulat etupenkin jalkatilaan), ajovaloihin hienot kromiluomet, kone- & nokkapellin tiivisteet, bambuisen tavarahyllyn ja ehjät peilit kuskin & apurin puolelle. Apurin peilin asennus hiukkasen haastava kun joutuu saranatapin vaihtamaan kierteelliseen ja tappi totaalisen ruostunut ja jumissa. Katotaan nyt miten sen saapi irti, viikon olen liuotellut mutta tuurna-vasara -partio ei sitä hievauttanutkaan…

Astin laudat meinasin elvyttää isse kun eivät ole kovin pahassa kondiksessa ja gummitkin ehyet. Tarvikelautoja löytyy mutta ovat ylen tökeröitä ja orggis-look-a-liket maksaa maltaita. Katellaan nyt, yritän edelleen rimpuilla remoja niin että Kuplis pysyy koko ajan ajokuntoisena, aikaisemmat harrasteprojektit, Siperia ja Sipe-rouva ovat tainneet vihdoinkin opettaa 🙂

Vyötiäinen, perkele

5.5.2020
Acicsen kone vaihtoi omistajaa ja sain tilattua Volsuun hiukkasen varaosasia Aircooledista ja HotCarsilta. Rullavyöt tuli ja sain ne asennettuakin oikein nätisti pienen äherryksen jälkeen. Vaan sitten läpsähti kyllä sonta ropeliin ja käry nousi korvista kun hokasin että Volsupalstan heppuli oli myynyt eriparipaketin eli vyöt ja vastakappaleet eivät käyneetkään toisiinsa. Vittu saatana ja perkele.

Laitoin tulikivenkatkuisen viestin myyjälle, mutta eipä ole mitään kuulunut. Eipä vituta juu, etenkin kun jouduin silppuamaan entisten vastakappaletta niin ettei sitä saa ilman hitsailua paikoilleen ja siinä ei ole taas mitään järkeä kun joutuisi rälläköimään uudelleen uusien vöiden asentamiseksi.

Aina ei voi onnistua, mutta epäonnistuminen on sietämättömän helppoa.

4.5.2020
Vappu hurahti mökitellessä ja mukavata oli. Tröiden jälkeen avasin vaihdekepakon uudelleen, sillä löysin Sambasta Volsun varaosamanuaalin jota plärätessä kiinnitti huomiota että tässähän on pakkilukkolevy eripäin kuin kuvissa ja kas perkkele, niinpäs onkin! Onpi joku laittanut levyn ylösalaisin ja eihän se mitään silloin estele – päin ja vastoin kannustaa laittamaan kolmoselta pakille rutirutsista!

Levy oikeinpäin ja testilenkille ja vaihteisto toimi ihan mahtavasti – jess, halpa ja helppo remo oli tämä.

Viikonloppuna löysin Volsupalstalta myös rullavyöt eteen, tuoreemman kupliksen mutta pitäisi mennä suuremmitta kikkailuitta.

Jalppiksen kanssa laitettin ylimääräinen Acadianen kone käyntiin, miulla oli niin surkeat akkukaapelit että puhti hukkui matkalla eikä virta riittänyt koneen starttiin. Vaihdoin siihen jo hätäpäissäni tulpat, tulpanjohdot, puolan, useempia kärkikoteloita testailin ja lunastin Ollilta uuden bensapumpunkin vaan vika oli paljon yksinkertaisempi – asentajan tyhmyys!

RIEMUKUPPA HERPES!

 


VOLKSWAGEN

Pieni sininen Volkswagen tuli taloon 27.4.2020 klo. 17:20.

Mittarinlukema: 86736
Väri: Gulf Blue L390
Käyttöönottopäivä: 28.11.1962

Moottorin sarjanumero: F0490447
Mallivuosi: 1966 Tyyppi 1
Aikajakso: 31.12.1965 / 31.07.1966
Koko: 1,3 L
Teho: 29 kW / 40 Hv

Mieli on halajanut jo tovin vanhus Kuplaa talouteen. Tuoreehkossa muistissa on Mirko-pojan Kuplan kesähoito ja vähemmän tuoreessa muistissa lapsuuden Lapin retket vihreällä 70 -luvun mallilla. Kleinbussejahan meillä on ollut lukuisia ennen Citroen kautta, sekä siviilikäytössä että bandihommissa joten perustekniikka jossain määrin tuttua. Uuden harrasteauton hankinta tarkoitti sitä että viimeisestäkin Citikasta on luovuttava joten Acis on nyt sitten myynnissä.

Nettiautoa, Toria ja Volkkaripalstaa kolutessani huomasin Kuplien hinnan pompanneen lähes Rättärien tasolle eli raadon sai tonnilla, ruman romun kahella, puskurittoman piloille pimpatun kolmella ja vähemmän pilattujen hinnat alkoivat neljällä. Ajan patinoimat orkkiskuntoiset ja etenkin entisöidyt museoyksilöt olivat siten aivan oma lukunsa.

Olin jo löytänyt yhden tarjokkaan, noiden välimuodon, eli puskurittoman vähemmän piloille pimpatun yksilön Iisalmen suunnalta. Kyseessä vm. 1970 ympärivuotisessa käytössä oleva punainen pystylamppu. Ei mikään ihana, mutta hinta oli houkutteleva, se oli katsastettu ja kulkukuntoinen. Tein pienet esitinkailut ja pääsimme siihen tulokseen että menen katsomaan laitetta la. 18.4.2020. Mutta…

Olin myöskin huhuillut paikallisille Harrastajille mielihaluistani Kuplan perään ja yllättäin tulikin Whattöfukki -viestiä tutulta Lempeältä Jättiläiseltä jotta nyt saattaisi olla tarjolla tiskin alta 1963 malli, eli makaavalamppuinen hyvin pidetty ja huollettu Kuplis. Marjalassa. Rouvan naapurissa. Sinne siis!

Jätin kanssa mentiin renkaita potkimaan ja kun näin rekisterikilven niin meinasin pökertyä auvosta, vanha Saksalainen laatuvaunu klassisin Pohjois-Karjalan läänin kilvin ja vielä SS – ai sättänä miten siistiä.

Kuplan tekniikka hyvässä kondiksessa, alusta ehjä, verhoilut todella siistit, vanteet hiukkasen hurjat ja nuorekkaat ja maavara vedetty kovin lähelle katua mutta muuten aivan mahtava ja ihana. Maalipinta hapettunut, muutamia rosoja siellä täällä mutta juuri tällaista olin metsästelly.

Koeajolla järkytti suuresti kammottavat ajo-ominaisuudet eli kivikova jousitus, seilaava ohjaus ja holtiton vaihteisto, mutta sielu oli jo menetetty nyt pitäisi selvitä ilman KAIKKIEN rahojen menetystä 🙂

Myyjä ei ollut ihan varma haluaako myydä ollenkaan, edes pyytämällään hinnalla, joten tinkailuyritykset valui melko hukkaan. Sovittiin että hää nukkuu yön yli. Tämä tapahtui ke. 15.4.2020 joten jäisi muutama päivä aikaa säätää Iisalmen Kuplaretkeä jos tämä ei tärppää. Tosin tuntui kyllä älyttömältä lähteä edes katsomaan sitä kun tämä oli niin vietävän hieno kaikkine kauneusvirheineen pikkuvikoineen.

Lempeä Jätti toimi oivallisena välittäjänä kaupanteossa eli lobbasi sekä myyjää että ostajaa ja lopulta torstai-iltasella tuli viesti että kaupan tekoon päästään. Tuntia myöhemmin tuli viesti Iisalmelta että Kupla oli myyty. Ajoitus kohdallaan.

Kauppaa hinkkailtiin vielä torstaina ja persjantiana lopulta sain kuin sainkin Kuplan ja siihen päälle hyvät talvirenkaat siisteillä vanteilla ja hyväkuntoiset orkkispölkkäritkin lisukkeiksi. Vastineeksi piti viedä kottikärrillinen rahaa ja kassillinen Humppatuotteita.

Viikonlopuksi Kupla ei Mutalaan kerenny, mutta onneksi tori.fi -sivustolta löytynyt kasa Kupla -kirjallisuutta kerkesi ja aika sujui mukavasti niitä plärätessä.

Ma. 27.4.2020 klo. 17:20
Kupla vihdoin vaihtoi omistajaa. Myyjä tipautti talvigummit Mutalaan ja tarjosi kyydin joten pääsin suoraan Kuplan rattiin Marjalandiasta.

Ajo-ominaisuudet lähinnä nauratti kun lähdin ajelemaan isompaa tietä maantienopeuksin. Kapean akselivälin ja leveiden renkaiden ansiosta kiemurteli kuin kiärme Kuopion tien ajo-urissa, mutta pontevasti ja pirteästi kiiruhti hän.

Pujahdin Onttolandiaan Jalpon luo hakemaan Citikan osasia ja samalla reissulla käytiin kurkkaamassa JP:n pajalta niskatukiaihioita. Ilman niskatukia ei rouva suostu kyytiin ollenkaan – uhka vai mahdollisuus? Jalpokin testasi Kuplaa ja hauskaksi väitti. Mie pääsin ajamaan Anglialla – se on hieno vehe, vm. 1964.

Jalppiksen positiivisen palautteen innoittamana uskaltauduin vihdoin Rouvallekin Kuplaa näyttämään ja kovasti väitti tykkäävänsä, käytiin jopa huonompia teitä köröttelemässä että nähdään josko tuolla ajokorkeudella päästään mökkitietä perille asti – hyvin päästään. Muistutti niskatuista ja paremmista turvavöistä. Juu jaa joo, kyllä kulta. Kuplan turvavyöt on mallia rätti ja vyötärö, joten nekin on hankintalistalla ja löytyivätten FB:n Kuplaryhmien kautta – tulossa lähipäivinä.

Ti. 28.4.2020
Alkuehtoo meni Acadianen irtokoneen kimpussa, kun tuttu 2CV -heebo ilmaisi halunsa lunastaa se omaan Dyaneensa joka helpottaisi myös Acicsen myyntiä kun myyntihintaa voisi tiputtaa kätsästi koneen hinnan verran. Lupasin laittaa koneen käyvään kuntoon ja sitä sinnikkäästi yritinkin, mutta kipinä oli kadoksissa ja sitten tyhjeni akkukin. Bensapumppukin puuttuu, mutta huomenna jatkuu.

Kuplan vaihteiston holtittomuus oli to-do -listan kärjessä joten sille piti tehä jottain. Onneksi näihin saapi osia monestakin paikasta Soomessa ja hinnatkin kohdallaan, mutta ekaks piti selvittää mitä tarvitaan.

Kuplassa kone siis takana ja vaiheloota sen etuosassa ja vaihekepakolta menee pitkä tanko putkea pitkin lootan nokkaan jossa nivelhässäkkä. Kepin alapäässä toinen moinen ja matkalla putkessa nylon pusla joka pitää huolen siitä että tanko kulkee oikeaa linjaa eikä lonksu miten sattuu.

Tässä oli laitettu kepakon juureen kabiinin puolelle n. 2 cm korotuspala, jonka tarkoitus lyhentää kepakon liikeratoja ja kun vivustossa selvästi väljää niin vaihdetuntuma ”hiukka” epämääräinen. Purin tuon vex ja samasta aukosta näkyi että putkeen menevä nylon pusla on ihan päreinä – halpaa hupaa onneksi. Toisen pään nivelen pääsi katsomaan takapenkin alta löytyvästä luukusta ja se nivel tuntuisi olevan ihan jees. Pieni klapi sallittaneen. Tässä nivel sitä vanhempata mallia, kartiomainen eikä ristinivelen kaltainen.

Koeajolla vaihteisto toimi hiukkasen paremmin, mutta lisäfixiä vaatii. Onneksi ei ole kallis komponentti.

Mattojen alusia kolusin ja ehjät on paikat, hyvä niin. Takapenkin alla pientä rosoa joka vaati miggailua, mutta aika vähäisiä nekin.

Iltasella koeajolla Kuplassa ihan säätänän kylmä, ei tule mitään lämpöjä kabiinin. Mitenhän nuo lämppärin säädöt toimii vai toimiiko ollenkaan? Apurin puolen lämpöputki näköjään roikkuu irti, ajokki vaan niin matala ettei mahdu alle sitä paikoileen pujottamaan.

Kuplamies kiittää.