RIEMUKUPPA HERPES!

 


VOLKSWAGEN

Pieni sininen Volkswagen tuli taloon 27.4.2020 klo. 17:20.

Mittarinlukema: 86736
Väri: Gulf Blue L390
Käyttöönottopäivä: 28.11.1962

Moottorin sarjanumero: F0490447
Mallivuosi: 1966 Tyyppi 1
Aikajakso: 31.12.1965 / 31.07.1966
Koko: 1,3 L
Teho: 29 kW / 40 Hv

Mieli on halajanut jo tovin vanhus Kuplaa talouteen. Tuoreehkossa muistissa on Mirko-pojan Kuplan kesähoito ja vähemmän tuoreessa muistissa lapsuuden Lapin retket vihreällä 70 -luvun mallilla. Kleinbussejahan meillä on ollut lukuisia ennen Citroen kautta, sekä siviilikäytössä että bandihommissa joten perustekniikka jossain määrin tuttua. Uuden harrasteauton hankinta tarkoitti sitä että viimeisestäkin Citikasta on luovuttava joten Acis on nyt sitten myynnissä.

Nettiautoa, Toria ja Volkkaripalstaa kolutessani huomasin Kuplien hinnan pompanneen lähes Rättärien tasolle eli raadon sai tonnilla, ruman romun kahella, puskurittoman piloille pimpatun kolmella ja vähemmän pilattujen hinnat alkoivat neljällä. Ajan patinoimat orkkiskuntoiset ja etenkin entisöidyt museoyksilöt olivat siten aivan oma lukunsa.

Olin jo löytänyt yhden tarjokkaan, noiden välimuodon, eli puskurittoman vähemmän piloille pimpatun yksilön Iisalmen suunnalta. Kyseessä vm. 1970 ympärivuotisessa käytössä oleva punainen pystylamppu. Ei mikään ihana, mutta hinta oli houkutteleva, se oli katsastettu ja kulkukuntoinen. Tein pienet esitinkailut ja pääsimme siihen tulokseen että menen katsomaan laitetta la. 18.4.2020. Mutta…

Olin myöskin huhuillut paikallisille Harrastajille mielihaluistani Kuplan perään ja yllättäin tulikin Whattöfukki -viestiä tutulta Lempeältä Jättiläiseltä jotta nyt saattaisi olla tarjolla tiskin alta 1963 malli, eli makaavalamppuinen hyvin pidetty ja huollettu Kuplis. Marjalassa. Rouvan naapurissa. Sinne siis!

Jätin kanssa mentiin renkaita potkimaan ja kun näin rekisterikilven niin meinasin pökertyä auvosta, vanha Saksalainen laatuvaunu klassisin Pohjois-Karjalan läänin kilvin ja vielä SS – ai sättänä miten siistiä.

Kuplan tekniikka hyvässä kondiksessa, alusta ehjä, verhoilut todella siistit, vanteet hiukkasen hurjat ja nuorekkaat ja maavara vedetty kovin lähelle katua mutta muuten aivan mahtava ja ihana. Maalipinta hapettunut, muutamia rosoja siellä täällä mutta juuri tällaista olin metsästelly.

Koeajolla järkytti suuresti kammottavat ajo-ominaisuudet eli kivikova jousitus, seilaava ohjaus ja holtiton vaihteisto, mutta sielu oli jo menetetty nyt pitäisi selvitä ilman KAIKKIEN rahojen menetystä 🙂

Myyjä ei ollut ihan varma haluaako myydä ollenkaan, edes pyytämällään hinnalla, joten tinkailuyritykset valui melko hukkaan. Sovittiin että hää nukkuu yön yli. Tämä tapahtui ke. 15.4.2020 joten jäisi muutama päivä aikaa säätää Iisalmen Kuplaretkeä jos tämä ei tärppää. Tosin tuntui kyllä älyttömältä lähteä edes katsomaan sitä kun tämä oli niin vietävän hieno kaikkine kauneusvirheineen pikkuvikoineen.

Lempeä Jätti toimi oivallisena välittäjänä kaupanteossa eli lobbasi sekä myyjää että ostajaa ja lopulta torstai-iltasella tuli viesti että kaupan tekoon päästään. Tuntia myöhemmin tuli viesti Iisalmelta että Kupla oli myyty. Ajoitus kohdallaan.

Kauppaa hinkkailtiin vielä torstaina ja persjantiana lopulta sain kuin sainkin Kuplan ja siihen päälle hyvät talvirenkaat siisteillä vanteilla ja hyväkuntoiset orkkispölkkäritkin lisukkeiksi. Vastineeksi piti viedä kottikärrillinen rahaa ja kassillinen Humppatuotteita.

Viikonlopuksi Kupla ei Mutalaan kerenny, mutta onneksi tori.fi -sivustolta löytynyt kasa Kupla -kirjallisuutta kerkesi ja aika sujui mukavasti niitä plärätessä.

Ma. 27.4.2020 klo. 17:20
Kupla vihdoin vaihtoi omistajaa. Myyjä tipautti talvigummit Mutalaan ja tarjosi kyydin joten pääsin suoraan Kuplan rattiin Marjalandiasta.

Ajo-ominaisuudet lähinnä nauratti kun lähdin ajelemaan isompaa tietä maantienopeuksin. Kapean akselivälin ja leveiden renkaiden ansiosta kiemurteli kuin kiärme Kuopion tien ajo-urissa, mutta pontevasti ja pirteästi kiiruhti hän.

Pujahdin Onttolandiaan Jalpon luo hakemaan Citikan osasia ja samalla reissulla käytiin kurkkaamassa JP:n pajalta niskatukiaihioita. Ilman niskatukia ei rouva suostu kyytiin ollenkaan – uhka vai mahdollisuus? Jalpokin testasi Kuplaa ja hauskaksi väitti. Mie pääsin ajamaan Anglialla – se on hieno vehe, vm. 1964.

Jalppiksen positiivisen palautteen innoittamana uskaltauduin vihdoin Rouvallekin Kuplaa näyttämään ja kovasti väitti tykkäävänsä, käytiin jopa huonompia teitä köröttelemässä että nähdään josko tuolla ajokorkeudella päästään mökkitietä perille asti – hyvin päästään. Muistutti niskatuista ja paremmista turvavöistä. Juu jaa joo, kyllä kulta. Kuplan turvavyöt on mallia rätti ja vyötärö, joten nekin on hankintalistalla ja löytyivätten FB:n Kuplaryhmien kautta – tulossa lähipäivinä.

Ti. 28.4.2020
Alkuehtoo meni Acadianen irtokoneen kimpussa, kun tuttu 2CV -heebo ilmaisi halunsa lunastaa se omaan Dyaneensa joka helpottaisi myös Acicsen myyntiä kun myyntihintaa voisi tiputtaa kätsästi koneen hinnan verran. Lupasin laittaa koneen käyvään kuntoon ja sitä sinnikkäästi yritinkin, mutta kipinä oli kadoksissa ja sitten tyhjeni akkukin. Bensapumppukin puuttuu, mutta huomenna jatkuu.

Kuplan vaihteiston holtittomuus oli to-do -listan kärjessä joten sille piti tehä jottain. Onneksi näihin saapi osia monestakin paikasta Soomessa ja hinnatkin kohdallaan, mutta ekaks piti selvittää mitä tarvitaan.

Kuplassa kone siis takana ja vaiheloota sen etuosassa ja vaihekepakolta menee pitkä tanko putkea pitkin lootan nokkaan jossa nivelhässäkkä. Kepin alapäässä toinen moinen ja matkalla putkessa nylon pusla joka pitää huolen siitä että tanko kulkee oikeaa linjaa eikä lonksu miten sattuu.

Tässä oli laitettu kepakon juureen kabiinin puolelle n. 2 cm korotuspala, jonka tarkoitus lyhentää kepakon liikeratoja ja kun vivustossa selvästi väljää niin vaihdetuntuma ”hiukka” epämääräinen. Purin tuon vex ja samasta aukosta näkyi että putkeen menevä nylon pusla on ihan päreinä – halpaa hupaa onneksi. Toisen pään nivelen pääsi katsomaan takapenkin alta löytyvästä luukusta ja se nivel tuntuisi olevan ihan jees. Pieni klapi sallittaneen. Tässä nivel sitä vanhempata mallia, kartiomainen eikä ristinivelen kaltainen.

Koeajolla vaihteisto toimi hiukkasen paremmin, mutta lisäfixiä vaatii. Onneksi ei ole kallis komponentti.

Mattojen alusia kolusin ja ehjät on paikat, hyvä niin. Takapenkin alla pientä rosoa joka vaati miggailua, mutta aika vähäisiä nekin.

Iltasella koeajolla Kuplassa ihan säätänän kylmä, ei tule mitään lämpöjä kabiinin. Mitenhän nuo lämppärin säädöt toimii vai toimiiko ollenkaan? Apurin puolen lämpöputki näköjään roikkuu irti, ajokki vaan niin matala ettei mahdu alle sitä paikoileen pujottamaan.

Kuplamies kiittää.

KESÄ MENI VIUH JA ON NY FÖRBI

1.10.2019
Kesä meni vähän liiankin nopeesti ja tänne ei juurikaan uutta höpinätä ilmestynyt.

Acis toimi uskollisena työjuhtana Mutala-Käsämä-Mutala akselilla kuljetellen rakennustarvikkeita, kissoja, kitaroita, fillareita sun muita mukisematta ja pullikoimatta.  Kitaroita oon rakennellu peräti 3, pitäisköhän niistä tehä oma osio tänne?


Rumilus – Ugly bastard


Hulitone


Hulibacker

Uudet vetarit ja etupyörän laakerit on hallussa, mutta niitä en päässy vaihtamaan kun särjin käteni ja selkäni eli ne jääpi keväämmälle. Laakerit kuitenkin kiristin ja ne on huomattavasti paremmat, mutta pakko ne on vaihtaa.

Lämpöputket uusin ja kuskinpuolen lämmönvaihtimesta puuttuvan läpän sain Jalpolta ja äkersin sen paikoilleenkin, vivusto vielä vaiheessa.

Tälleen tänään, 1.10.2019. Ulkona sataa vettä ihan simona ja loppuviikolle luvattu lunta.

Onneks oon sisätöissä.

Ainiin, kesällä toimin myös lepakkomiehenä kun Ofra kissa raapaisi Maatiaiselle eksynyttä lepakkoa ja jouduin kaitsemaan sitä viikonpäivät ennen kuin pääsi Oikeeseen hoivaan.


Lerppu -lepakko

ALKUKESÄN FIILISTELYJÄ

6.6.2019
Kesä tuli, hohtava mamma! Acicsella ajellut kilometrit on ollu kevään ja alkukesän mukavampia hetkiä ja kuljetuskapasiteetti ollut ahkerassa hyötykäytössä.

Joensuun jaoksen kevätretkellä käytiin Kuopiolaisten kanssa Tuusniemellä ja tuolla retkellä sain bongattua vetokoukun Rautalammin Ruhtinaalta. Kuopion Kuoma sen miulle toimitteli ja asennettukin jo. Hiukkasen oli porailtavaa kun ei sattunut reikelit kohdillensa, mutta asettui lopulta kohilleen ja hyvinhän siinä polkutapyörät telineessään kestivät.

Sähköpuolella pukkasi päivänä muutamana hiukkasen haasteita eli johtonippu rintapellin kupeella otti ja päästi kitkeriä savuja. Teippailut ja eristeet oli päässy hapertumaan ja oikosulku-oinonenhan se kylään tuppautui. Metrin verran johtoa joutui fixailemaan, ei paha ja askartelun sivutuotteena sain myös jarrunesteen hupenemisesta syttyvän varoitusvalon toimimaan.

Katsastushommelit huohotti niskaan ja päätin hoidella ne poijes kuleksimasta nyt alkuviikosta. Parit polttimot vaihdoin ja nipat voitelin ja eilen aamulla käytin sitten näytillä Kaltimontien K1:llä. Menihän se läpi, muttei ihan liehuvin lipuin…

Runkonumero oli taas ihan tunnistamaton musta kuoppa lattiassa, mutta siitä ei isompaa numeroa tehty kun Katsastusinsinööri tunnisti kulkimen ja omistajan – sama heppu kuin viime kerrallakin. Isompi haaste oli tyystin pitämätön käsijarru ja holtittomasti lonksuva kuljettajan etupyörä. Joku muu ajopeli jossain muussa paikassa ja tilanteessa ei olisi mennyt läpi, mutta keskustelujen, rukoilun ja partiolaisen valan kautta leima tuli ilman merkintöjä. Todettiin että ainakin etupyörän laakeri on korjattava heti-asap-nyt-just-strax.

Työpäivän jälkeen himpessa rupesin täyttämään lupauksia eli kiristelin käsijarrun, joka rupesi pitämään ja sen jälkeen etupyörän kimppuun. Aca pukille ja pyörä irti. Pyörän napa on vetarin päässä yhdellä 32mm mutterilla joka on vielä sokalla varmistettu. Sokka oli irti / katki ja mutteri sormitiukkuudessa! Shättänä, eipä ihme että hiukka lieppas! Varmistelin meijänn Jakarilta josko miulta hyllystä löytyvä henkilömallin laakeri sopisi vaihtariksi, ei kuulemma käy, joten pihiyttäni avasin mutterin kokonaan, pukkasin vetaria poijes edestä ja täyttelin laakeripesän halvimmalla ja huonolaatuisimmalla Netox vaseliinilla. Sen jälkeen vetari paikoilleen, mutteri kiinni ja pitkällä jatkovarrella riittävään kireyteen, sokka paikoilleen ja pyörä kiinni. Eip lonksunu ennää, jess!

Tein saman tsekin ja huolto-operaation myös apurin puolelle kun sieltäkin sitä klapia löytyi. Mutteri oli kyllä tiukemmalla ja sokkakin tallella, mutta mutteri oli selkeesti pyörähtänyt ja sokka pahoin vääntynyt eli lähössä oli tämäkin puoli. Kyllähän nämä merkit kertoo laakerien lähtölaskennan alkaneen jo toissapäivänä, mutta saipahan vähän jatkoaikaa metsästellä oikeita osia ja tohtii ajella ilman pelkoa pyörän karkaamisesta tahi gummin gulahtamisesta.

Tämmössiä tänään!

KEVYET KEVÄTHUOLLOT, CHECK & DONE – TERVETULOA KESÄ!

24.4.2019
Eilen sää suosi suomalaista tunaria siihen malliin että Acis sai lakisääteiset ja määrämittaiset keväthuollot johon, ainakin miulla, on perinteisesti kuulunut ainakin
– öljyn & suodattimen vaihto, öljy Motonetin semisyntinen 10W/40 ja suodatin taisi olla Mahlen isompi purkki
– olkatappien rasvaus
– vetarien rasvaus
– parit polttimot vaihettu
– tuoreen Karjalaiset kabiinin mattojen alle
– lämmöt ohjattu loksujen sisälle, pitää muistaa kokeilla 2CV Wikin 2 vaijerin kikkaa – nerokas!
– yleistä lukkojen sun muiden öljyilyä ja putsailua
– makkaratikut, retkijakkarat ja -viltti konttiin

Seuraavaksi Vappuajelu! Perjantaina olisi Joensuun jaoksen Katsastuskarnevaalit vaan Acista ei saa vielä tarjota leimalle ja kevään viimeiset Humpat kutsuvat eli Jyväskylä & Oulu be ware!

Mittarinlukema: 57298

ILO PITKÄSTÄ ILOSTA!

25.3.2019
Kevät tulee, pakkohan sen on tulla ku talvirengaspakko on ohi ja ainakin täällä Pohjois-Karjalan seuduilla ovat alkaneet vaihtaa jo kesänopeuksia teiden varsille.

Tänään oli niin komee keli että otin Acan takaisin rekisteriin ja aloitin kesäajelukauden. No, eihän sen nyt ihan heittämällä lähtenyt mutta lähti kuitenkin. Akku oli päässyt dementoitumaan talvella vaikka sitä tasaisen säännöllisesti latailinkin Trexin älylaturilla. Silmä mollotti valkoisena Replace batteryn merkiksi. Pöh, on se kumma miten nuo ei kestä – tuokin näköjään hankittu 7/2005 Lapin Akkuhuollosta.

Ak-ku-va liike teki miulle tarjouksen josta en voinut kieltäytyä ja ei aikaakan kun Aca pärähti käyntiin ihan muutaman pyöräytyksen jälkeen. Mahtavata!

Aina ei kerkee miettiä, niinku esim. äsken kun yritin peruuttaa Acicsen ulos pressutallista enkä muistanu että sen perä on 10 cm korkeempi ku tallin oviaukko. Onneks ei menny mitään rikki eikä naapureitakaan ollu kattomassa. Vararengas, ruohonleikkuri, hakkuupölkky ja Voxin kitaravaffari konttiin ja varovasti hivutellen ulos – vot!

Kone kävi nätisti ja kakistelematta ja kaikki lamputkin pelitti eli eikun matot lattialle ja kojarille. Nauratti vaan kun oli niin siistiä, perää voisi ehkä vähän laskea ettei kyntäisi niin etukenossa ilman kuormaa mutta kerkeehän sen sitte kesämmällä.

Kuopion Kuomalta saatua ajovalon kehystä sovittelin paikoilleen, mutta kiinnitykset oli erilaiset eli pitää laatia reklamaatio tai syöttää sen Käsämälle unohtama Mokkula uimalammen äkäsille ruutanoille.

Tänään oli hyvä päivä, kiitokset siitä!

Mittarinlukema 57228.

TODO:
– öljyt + suodatin
– ajovalojen kehykset
– etupenkkien istuinosien kiristys
– kabiinin lattian skraabaus & maalaus
– vetokoukku!
– kontin katon verhoilu?
– takaloksujen verhoilu?
– roiskeläpät taakse
– takajousituksen korkeus?