Aihearkisto: Acadiane

Acadiane 1980

PAIKAN PÄÄLLE PAIKKAA

31.5.2018
Eilisen ehtoon käytin ohjaamon lattian ehjäilyyn. Vähäinen pintaruostehan oli päässyt ajan myötä pintaa syvemmällekin ja muuttunut vähäisestä hiukkasen vähemmän vähäiseksi 🙂

Rälläköin ruostapaikkoja auki sen verran kovalla intensiteetillä että keltainen halpis Einhell päästi toimitasavut silmille ja iski sen verran lieskaakin että oli parta kärähtää. Karautin kipinkapin lähimpään sähköromua myyvään puotiin, joka oli Biltema ja nappasin mukaan halvimman kulmahiomavehkeen minkä löysin suunnitelmissa perinteinen ”takuuaikanasikatäpölläjakaikkipaikataukijakiinnijonkajälkeenuusitilalletakuunpiikkiin”, mutta vehe olikin turhan painava eli pitää palauttaa. Seuraava optio oli sitten isäukolta lainaan kun en malttanu lähteä uudelleen kauppakierrokselle.

Nopeestihan nuo pellinpalaset reikien päälle tarttui kun kerrankin maltoin putsata kaikki paskat ja vanhat maalit ympäriltä vegeliukseen. Sen jälkeen valkee CRC 2IN1 ja sen kuivuttua hiukka Sikatiivistelyä ja pintamaalia.

Ruokiksella kerkesin shoppailin vähän äänieristeitä ja tukevampaa huopamattoa, joilla pitäisi maksimoida ohjaamon viihtyvyys ja minimoida ajometeli. Hitsailujamboreen jälkeen silppuilin valmiiksi uuden etumaton ja leikkelin puuttuvia äänieristeitä, mutta sovittamaan en vielä päässyt kun CRC:t ei kerenny kuivahtaa.

Tämmöstä tällä kertaa.

Punikki taitaa olla lähössä lauantaina Vittulanjänkhälle – jännää piisaa!

VÄHÄN PINTARUOSTETTA

  

30.5.2018
Eilen kävin Onttolasta tsekkailemassa niskatukiaihioita ja löytyihän sieltä oikein sopivat ja jopa Citroäänistä. Kiitos JP! Lisäksi löytyi mainio takapenkkiaihio ja puuttuva lämppärinvivusto. Takapenkkiaihio VOLVOSTA – muahahahahah 😀

Iltasella ohjelmassa penkkien verhoilujen purku, joka olikin melkomoinen urakka sille ne oli tehty vimpan päälle hyvin. Ziljardi rautalankakoukkua ja kalastajanlankaompeletta piti purkaa että päälliset sai irti. Tosi pro!

Niskatukia varten hitsailin yläputkeen holkit johon tukien jalat sujautetaan. Mittasin ne istuimiin niin että ovatten jetsulleen takaraivon keskellä, mutta svittu eihän ne sitten ollu keskellä penkin päällisen ompeleita. Ja molemmat penkit syttyi tuleen hitsauskipinöistä, onneks jäljet jäi piiloon. Nero olen.

 

Rautojen viilentyessä ja penkin runkomaalien kuivuessa tsekkailin ohjaamon lattiaa jossa vain ”vähän pintaruostetta”. Juu. Apurin penkin ulompi kisko melkein ruostunu irti, polkimien alta kolmiokotelon pinta lähinnä silikonia, lasikuitua ja bitumimattoa. Vähän pintaruostetta. Tavaratilan kynnyksessä & pystyseinässä teippiä ja maalia päällä. Vähän pintaruostetta.

Kello oli onneks nii paljon ettei ilenny ruveta sotkuja auki rälläköimään.

Onttolan retkellä käytiin Jalpon kans koeajolla ja hyvin kelpasi hällekin, tai ainakin väitti nii 😉 Huomattiin myös että käynti paranee kun ilmanputsarin kannen avas (2CV6:n muovinen purkki), filtteri kovin paskainen eli voipi jarrutella liikaa – onneksi uusi on jo tilattu.

Vähän pintaruostetta.

KEVYTTÄ KÄYTTÖÖNOTTOA

29.5.2018
Eilen alottelin Acan kevyttä huoltelua eli vaihdoin moottoriöljyt, suodatinta en saanu irti kun mikään miun avaimista ei mahtunut enkä uskaltanut paikallaan olevaa rikkoakaan, ruikkasin vaihelootaan putkilollisen STP:n vaihteistolisäainetta, mikä on ainakin aiemmissa metelöivissä lootikoissa jeesaillu sekä korjailin edellisen (10/2017) katsatuksen huomautukset. Lämpöputket klemmailin myös paikoilleen ja turboputken vaihdoin ehyeeseen.

Aamulla viileähkön yön jälkeen kone kävi pirun epätasaisesti, pärski ja yski ja tyhjäkäynti seilasi miten sattuu. Lämmittyään käynti paranee, mutta vatkailee satunnaisesti. Ryyppyä kun raottaa pikkusen niin veto maantiellä. Tyhjäkäynti vaeltelee myös lämpimänä.

Vaiheloota pitää aikamoista metakkaa kaikilla vaihteilla, STP:kään ei näköjään ihmeisiin pysty.

Tästäpä jatkellaan. Seuraavaksi olisi ohjelmassa niskatukien metsästys!

MITTARINLUKEMA: 55094

HERRA RYYNÄNEN TULI TALOON 25.5.2018

28.5.2018
Mökkiprojektin myötä iski myös kuljetuskapasiteetin kasvattaminen. Hommattiin jo hiton iso kuomullinen Heppu -peräkärri, mutta se on hiukkasen kankea kevyempiin kuljetuksiin joten 2CV -pohjaista kalustoa olisi päivitettävä.

Valmistelut aloiteltiin jo hiukkasen aiemmin eli Punikki laitettiin myyntiin ja kaikille mahdollisille forumeille ja nettipalstoille laiteltiin Acadianen -ostoilmoituksia. Tovi arvottiin AK -sarjalaisten, eli AK350 & AK400 ja Acadianen välillä ja Acadianeen päädyttiin sen hiukka paremman kantavuuden, tilavuuden ja tuoreuden vuoksi. Möksän nikkarointi vie niin paljon aikaa & resursseja että ihan rottavaunua ei voinut ajatellakaan, vaikka mieli kovasti tekikin 🙂

Muutamia vaihtoehtoja pähkäiltyämme päädyimme Lahdessa majailevaan vuoden 1980 Acicseen. Trafilta lunastetun historiikin perusteella ajokki on seisoskellut pariinkin otteeseen muutaman vuoden pätkiä ja hiukkasen ”kiertopalkinnon” makua, mutta nykykuosi vaikutti erinomaiselta. Maalipinta hirmuisen siisti, alla uudet renkaat ja konepellin alla Visan kone jossa sytytyksestä huolehti 123 EVO. Ohjaamo siisti ja kontti verhoilematon. Mukaan tuli alkuperäinen 2CV6 -kone jonka pitäisi olla käyntikuntoinen.

Pieni mesettely avasi lisää historiikista eli kuljin on tutun Heppulin Belgiasta 7.7.1986 tuoma veroton pakettiauto, jossa ollut pakollinen korotus kontin katolla mutta onneksi jo siististi poijes leikelty.

Noh, rouvan kanssa hypättiin Viinijärveltä taajamajunaan joka kuletteli meijät Pieksämäelle jonne myyjä Acan pärryytteli. Ajokki oli kuvien ja kuvauksen mukainen joten eikun keula kohti kotia. Leppoisa myyjamees kertoili että 3. vaihde ääntelee hieman ja että kaasarin säädöt on vedetty todella laihoille että ajokki saatiin päästömittauksesta läpi, mutta kyllähän nuo muutkin vaihteet hiukka meteliä pitivät. Vetopuolella jossain klapia eli etenkin kaupunkinopeuksilla ajellessa rynkyttäminen alkoi todella helposti. Toisen puolen vetari on vaihdettu, toinen pitää tsekata josko auttaisi. Työläimmässä tapauksessa kyseessä on perä tai peräti laatikko, mutta tutkitaan ja hutkitaan paremmalla ajalla.

Kone nykysäädöissään hiukkasen nuhapumppu, mutta kävi ihan nätisti ja jaksoi pitää matkanopeuden n. 80km/h tietämillä myös ylämäkeen mennessä. Kierroksia kone ei tunnu ottavan, säädöt on tsekattava. Mutta vasta katsastuksen jälkeen 🙂

 

Tavaratila siis verhoilematon joten ajomelu riemastuttavan infernaalinen. Mieli tekisi jättää se sellaiseksi, mutta taitaa olla pakko laittaa huopaa tai jotain ettei kuulo mene lopullisesti 🙂

Kaikesta huolimatta kovin tyytyväinen olen hankintaan, jännä ja mahtava on laite!

Tervetuloa taloon.

IMG_7393

Mittarinlukema: 54865