Kategoria: ID20 -70

24.5.2017
Kuopion kuoma toi Joensuun Rättäristien Kesäretkelle tullessaan tuliaisina venttiilinkopan jonka fiksailin ja putsailin vimpan päälle. Sitrosen kuormassa tuli uudet tiivisteet ja liimailin hankalasti asettuvan venakopan kumin valmiiksi koppaan kiinni.

Entistä irrotellessani tsekkailin ongelmallisen ykköstulpan tilannetta ja se tulppakaivohan oli öljyä puolillaan, sitä oli tuplan posliinivarteen asti. Muut tulpat kuivia.

Heivasin entisen kopan syrjään, putsailin tulpat, laitoin pyöreisiin tiivisteisiin hiukkasen sopivata liimanderusta ja ruuvasin kopan huolella paikoilleen. Kiristelin sen vielä niin tiukalle kuin suinkin uskalsin - huomattavasti piukemmalle kuin entisen. Katotaan nyt, jätin sen rauhassa kuivuilemaan.

 

26.5.2017
Ruuvasin kynnyskoteloiden suojapellit vegeliukseen ja tutkailin mitä sieltä löytyy - ne ovatkin ainoat läpikäymättömät paikat ID:n alustassa. Ilo ja hämmästys oli suuri koska nehän oli erittäin hyvässä kondiksessa. Paikkailtu niitä oli vähän, kuskin puolella samalla rujolla tyylillä kuin oviakin eli entisiä pellin rippeitä jätetty uuden kaveriksi, mutta en niitä ruvennut riipimään poikkeen. Apurin puolelta löytyi kaksi pientä ruosterosoa jotka rälläköin auki ja hitsailin ehyttä päälle. Vähän maalia pintaan ja sitten spruuttasin molemmat kotelorakenteet huolella Dinitrolin kotelosuojalla. Hyvin kelpaa, huomenna huoltoluukut kiinni!

Pintaremonttiin pitäisi ryhtyä, mutta viddu kun ei hotsita yhtään.

Y-ä-k.

Luulitte varmaan, että mitään ei o tapahtunu talven aikana? Olitte oikessa, mitään ei oo tapahtunut talvella. Tai jottain sentään. Ostin läskipyörän ja se on ihan mahtava!

ID:llä tuli ajeltua muutama satanen, tankki vajui puolilleen. Jossain välissä ilmeni niin pahoja startti-virtalukko-solenoidiongelmia, että ajamista piti jarrutella.

Kelien vähän lauhduttua pengoin kaikki kätköni ja löysin lopulta sekä virtalukon, että pyörivän startinkin, mutta vaihtourakan mahdollinen laajuus säikäytti kun ei ole tuota tallia.

Lisätutkimukset viitasi kuitenkin siihen että vika olisikin mitä todennäköisimmin virtalukon pohjassa, mutta Patonkikyssärien jälkeen säikähdin senkin urakan laajuutta ja päätin siirtää kesemmälle. Nikkaroin nappistartin, mutta en löytänyt rintapellistä koloa josta johdot olisin saanut pujoteltua, enkä halunnut siihen uusiakaan porailla joten sekin jäi sitten siihen. Ylläri-pylläri odotti: em. räpellysten, mittausten ja johtoliitosten hiplausten seurauksena kaikki ongelmat olivatkin poistuneet! Vika olikin sitten virtalukolta tulevan herätejohdon liitoksissa!

Ovet ovat edelleen Joutsenentiellä pohjakäsittelyä odottamassa eli ne joutuu nyt sitten kesällä kovemmalla rahalla maalauttamaan - eivät ennättäneet Amikselle tän kevään työlistalle.

Vähän kirpaisi kun ID:n peruutteli pressulandiasta pihalle, ruoste ei juurikaan ole lepäilly talven aikana. Pintaremoa ei voi enää siirtää, sen verran rumasti alkaa etulamppujen ympärykset, lokarien kaaret jne kuplailla.

Pitkällisen väsytyksen vaatinut kylkilistojen metsästys päättyi eilen, kun Mäntyharjulta tupsahti paketti jossa sekä rosterilistat, harmaat gummit että takaheijastimille tulevat kiemuratkin. Vaativat jonkin verran askartelua ja venyttelyä, mutta hinta-laatu mielestäni oivallisesti kohdallaan. Kiitokset JJ!

Punikki edelleen hupenevien hankien takana piilossa, pitää käydä tsekkaamassa paikat viimeistään Pääsiäisen pyhinä. Remoa luvassa siinäkin, toivottavasti ei pahempia. Iskarit oli ihan skeidana, talven aikana tuli hommattua Vaasan suunnalta "paremmat", se selviää kun ne saa raavittua puhtaaksi pohjamassasta ja muusta scheibandeeruksesta.

Tämmöstä nyt, ei ihan seppehestä!

6.10.2016
Hieman oli taas absurdi tunnelma kun kaiveli eilen  naftaliinista laadukkaita (180€ koko setti) Typhoon -merkkisiä kitarenkaita kirkkaahkon iltapäiväaurinkon vielä kukkuessa horisontissa. Ei tietoakaan talvesta, mutta kyllä se sieltä on tulossa - aamulla oli taas ikkunat jäässä eli musta jää kyttää varomatonta autoilijaa...

Nopea oli pulttipyssyllä renkaiden vaihto ja samalla nikersin joskus 10v sitten Nutikkaan hankkimani Citroen kirjaillut roiskeläpät taakse. Hyvät tuli niistä, peittävät kätevästi myös "hieman" ylikokoiset takarenkaat jotka ovat useampaakin D -harrastajaa askarruttaneet. Juu, on ne väärän kokoiset mutta rekisteriotteessa lukee 195/15 😉

Iltapäivällä oli hiukkasen jännät paikat, kun meinasin ID:llä jäädä pihviksi kahden Japanialaisen sämpylänpuolikkaan väliin eli 3 kaistaisella tieosuudella keskikaistaa huristellessani vasemmalta roimaa ylinopeutta ajava harmaa Avensis (rekisterinumero alkaa kirjaimilla CIF) vetää rinnalle tullessaan suoraan kylkeen. Mielessä vilahti, että EN väistä, jolloin saan kuskinpuolen kyljen fiksattua vaan jalka oli nopeampi ja pomppasi kaasulta jarrulle ja Avensis sujahti etukulmaa hipoen eteen. Parempi niin sillä ko. nopeudella ID olisi todennäköisesti ajautunut oikealle ja siellä oleva Japonialainen olisi karahtanut tienvarsi-istutuksiin, kaiteeseen tahi jopa Pielisjoen hyytävään rantaveteen. Sen verran tilanne jäi vapisuttamaan ja korpeamaan, että seuraavan liikennevalovälin pysyttelin tiukasti Avensiksen vanavedessä äänimerkki soiden ja kansainvälisiä käsimerkkejä tarjoillen. Juu juu, lapsellista käytöstä vaan vitut siitä.

Perjantaina Helssinkiin, siellä on Cure! Maaliman paras yhtye!

4.10.2016
Phillips toimi siis viikon ja vaimeni. Romujen oikutteluun kypsyneenä kävin Moponetistä halvimman modernin ratioaparaatin ja jopas rupesi pallokaiuttimista jenkka raikamaan! Samalla ruuvasin paikoilleen myös kojelaudan peilin alla olevaan kajariaukkoon käypäisen ovaalikajarin, joten äänentoisto parani kerralla huimasti. Moponetin vehe pitää vaan piilottaa seuraavaan katsastukseen ettei tule rutinoita Museoajoneuvoon kuulumattomuudesta. Ikärasismia.

Pakkaset nosteli päätään joten asensin vihdoinkin paikalleen myös kuskinpuolen lämpöputkeen piilotettavan lisäpuhaltimen, joten kabiiniin tulevan ilman määrä liki tuplaantui. Hyvä ja jees homma!

Seuraava proggis olisikin sitten kitkarenkaiden allepujottelu ja samalla voisi taakse ruuvata paikoilleen myös jemmasta löytyneet takaroiskeläpät. Hiukan on alaston peffa kun läpät uupuu.

Semmosta tänään, pientä pipertelyä. Mukavaa vaihtelua 🙂

 

21.9.2016
Vuoden päivät radion virkaa toimittanut monofooninen National päätti vastaanottotoimintansa vaan onneksi hätä ei ollut minkään näköinen sillä Rautalammin Pestuumarkkinoilta evakuoitu stereofooninen Philips radio-kasettisoitin oli täydellisessä asennusvalmiudessa.

Asennuskotelo piti vaihtaa, mutta muuten homma meni, hieman yllättäinkin ns. putkeen eli äänet tuli ja kasettikin tuntui pyörivän ja äänen pallokaiuttimiin tarjoavan.

Seuraavana aamuna kävin rouvan kyytiin ja herrasmiesmäisesti, jollaisia me Citroen -harrastajat olemme, suljin Philipsin että vuoropuhelu olisi mahd. vaivatonta. Muutaman minuutin ajon jälkeen oli pakko tiedustella rouvalta josko hän kuulee vienoja radiomaisia ääniä kabiinista - ei kuullut. Kummallista.

Varmistin että volumepotentiometriin rakennettu virtakytkin oli off -asennossa ja voluumit nollalla. Kyllä olivat. Uudistin kysymyksen koska jotain ylimääräistä ääntä kabiiniin tuntui tulevan - ei kuulu mitään. Kummallisempaa ja jopa huolestuttavaa. Edellisen kerran kuulin ääniä 1996 Eläkeläiset -yhtyeen ensimmäisen 3 viikon Saksan kiertueen jälkeen.

Safkatauolla kävin kylillä asioilla ja keskustassakin kuuntelin että pärkele, kuuluu ihan varpisti jotain. Ja radio ON off -asennossa. Se on pää...

Parkkikelloa sovitellessa tsekkasin vielä ihan kaiuttimen ritilältä jotta kuuluuko ääniä ja sheitana, kuului! Huh, helpotus. Sulake irti ja äänet loppui - mahtavata! Philipsin perkuleen volumepotikka-virtakytkin kombinaatti vuosi 🙂

Sen verran ahisti haamuäänet että ehtoolla rakensin Philipsille master-kytkimen ja kaikki niiltä osin kunnossa. Onneks ei ollut pää...

Ääniä on kuulunut muualtakin eli toissapäivänä alkoi konehuoneesta kuulua ylimääräistä vinkumista jonka lähteeksi epäilin ensin painelaakeria, sitten olin varma että se onkin laturi vaan eilen pienen ihmettelyn jälkeen näyttäisi sillä, että se onkin upouusi 123 Ignition. Kansi on hieman yllättävänkin kulahtanut ja kärähtäneen oloinen sisäpuolelta, sekä pyörijässä että kannen tulpanjohtojen navoissa kulumajälkiä. Näyttäisi myös että pyörijä olisi ottanut ihan fyysistä kontaktia joihinkin napoihin eli muovin/pakeliitin palasia on murtunut metallin ympäriltä. Vaatii tarkempaa tutkimista, onneksi vekottimessa on takuu voimassa.

Weberin jumittelevan kakkoskurkun ongelma korjautui n. 3 sekunnissa, eli molemmille kurkuille on omat säätöruuvit joilla läpän lepoasennon sai passattua kohdalleen. Olen todennäköisesti ite pyöritellyt sen persielleen asennusvaiheessa. Se on pää.

Apurin etuoven asentoa korjailin kanssa poistamalla korin puolelta yläsaranan alta yhen prikan jolloin oven yläreunan & sivulasin pitäisi tiivistyä paremmin - sieltä tuli vesi ja ilma sisään. Reippaammassa vauhdissa pihinä on melkoinen, pahempi kuin sumpissa.

Tänään viikottainen tankkauspäivä ja kulutus näyttäisi olevan abouttiarallaa 13,3 l /100km.

Kylhän tuo bensasta tykkää edelleen...