Kuukausi: heinäkuu 2009

Vaikka yöpaikka oli kertakaikkisen mukava & mahtava, kello pirisi 08:00 ja meikän oli pakko kömpiä tekemään jotain jarruille. Rouva kuittasi kuorsauksen lomasta jotta älä kolauta ovea mennessäs. Jep. Aamu oli aurinkoinen ja lämmin ja koska edellisiltana ei tullut liiemmälti myrkkyjä nieltyä niin olokin oli puuhakas ja ponteva. Eipä aikaakaan kun keskustan parkkipaikan pari ruutua oli sätkän keulan osien peittämänä ja etujarrut jälleen purettuna. Jarrusylinterit olivatten hyvässä kunnossa, tietenkin koska olivat melkein uusia mutta silti avasin ja putsasin ne ja asensin uudelleen Dot4:llä huuhtelun ja yleisen lotrailun jälkeen... Koeajolle ja vidut, sama homma jumivat. Prse.

Kaivelin jälleen hyppysiini Apua-Helppiä ja soittelin kaikki Tsekkien yhteystiedot läpi vaan kaikki olivatten jo karannet Mostiin rakentamaan WM:mää. Päh.

Mietintämyssyä päähän ja aamupalaa naamarin - pakko olisi päästä etiäpäin. Ystävällinen tyttö Prahan 2CV -pajalta tarjoutui hakemaan Punikin Mostiin jossa heitin mekaanikot sen korjaisi vaan lysti maksaisi 500E. Päh. Santsikupin jälkeen totesimme jotta tehdään se mitä olisi tehty ellei Killan jengiltä olis saatu uutta, tosin oikuttelevaa, pääsylinteriä eli siirretään etujarruputki takajarrupiiriin lähtöön ja ruuvataan etujarruputken reikään soppeli pultti. Näin teimme ja jonkinlaiset jarrun irvikuvat saatiin aikaiseksi.

Klo. 12.40 lähettiin kurvailemaan kohti Prahaa Brnon kautta, nopeinta reittiä eli moottoriteitä pitkin mielessä erään nerokkaan sanasepon kuolemattomat sanat "eipäs paineta jarrua". No, puoli kilsaa myöhemmin piti perua puheet kun liikeneympyrässä oli tulla lähikontakti violetin Ladan kanssa. Jarrut pitivät n. 7 polkaisun jälkeen, luvassa siis mielenkiintoiset 250 km. Mittarinlukema oli 42796.

Brnossa tankattin 13 l, mittarinlukema 42866 ja kello näytti 14.00. Huoltsikalle ajaessa meinasin täräyttää mittarit nurin kun jarrut eivät meinannu ruveta pitämään ollenkaan. Pumppausongelman kaveriksi oli tullut myös ääääääärimmäisen hidas polkimen palautumin pumppausten välillä.

Sää vaan lämpeni entisestään, klo. 15.50 kertoi mittari jotta ulkolämpötila oli jo +27C.

Liikenne vilkastui hirmuiseksi kun lähestyimme Prahaa. Motarilla 3 kaistaa ja kaikki täpösen täynnä 130 km/h liikkuvaa monitonnista rautaa. Yksi vieras sätkä nähtiin ja viralliset tervehdykset vaihdettiin. Siiistii!

Kauhuksemme hokasimme jotta varaamamme yömesta oli aivan Prahan keskustassa eli joudutaan ajamaan keskustan läpi. Ja jarrut ihan silkkoa. Aaargh! Hävettävää alinopeutta körötellen löysimme lopulta hostellin josta Riikoset yritti myös saada yösijaa, mutta oli sen verran tyyris kun heillän koirat mukana jotta hyö huitaisivat campparille ihan Mostin kupeelle.

Hostellilla oli parkki ihan tien toisella puolella ja sinne kun yritin siirtää Punikia niin jarrut karahti ihan jumiin. Suoraan vartioidun parkin rautapuomin alle. Meinasi tulla hätä kun rynkyttämällä siirsi oikuttelevan potilaan kriittiset 3 metriä ja selvittiin ilman puomin painaumia rakenteissa. Perkele, melkein perillä!

Nyt on jo yö, tultiin juuri himpeen Isomäkien, Nallen & Raunin sekä Utriasten kanssa baarikierrokselta. Hyö meni nukkumaan mutta mie naputan tän viimeisen naulan tähän menomatkan arkkuun. Huomenna kun alkometri antaa luvan niin körötellään isolla porukalla Mostiin, jonne matkaa n. 100 km ja vaihdetaan vapaalle. Letkaan hyppää myös ainakin Riikostet ja Haloset em. jengin lisäksi. Punikin vien siellä huoltojonoon jossa teetätän koko jarrujärjestelmän uusiksi.

Toivottavasti ei tule lisää raportoitavaa huomisen viimeisen siirtymän jälkeen...

... satoi edelleen helevetisti ja joka paikka ihan märkänä, päh. Tarkistukset jäi tekemättä, tehdään sitten kuivemmilla keleillä.

Haloset lähtivätten Leena B:n kanssa suihkimaan suorinta tietä Prahaa kohti ja myö Riikosten kanssa kierrettiin Auchwitchin kautta. Hitonmoisessa sateessa köröteltiin kohti leiriä ja jarrut tuntui pelittävän ihan riittävästi, kunhan vaan muisti että eka polkaisu menee aina pohjaan...

Kunnes ihan viimeisessä liikenneympyrässä jarrut hirtti taas kiinni - voi hevosen perseet! Museolle tultiin klo. 12 ja poijes lähettiin, kallella kypärin, klo. 14.30. Karmeeta, aivan karmeeta. Onneksi käytiin.

Ekaksi etapiksi otettiin Ostrava jonne kompuroitiin joskus klo. 17. Tsekin raja ylitettiin ihan huomaamatta joskus klo. 16.20 jossa myös tankattiin 16l, mittarinlukema 42615.

Matkanteko oli koko päivän melkomoisen vaivalloista sekä Usilla & Matsolla, joilla toinen etujarru disabloitu sylinterivian vuoksi, ja meillä koska jarrut jumi koko ajan. Vaihdejarrutuksien ja äärimmäisen varovaisen ajon ansiosta päästiin edes jotenkuten eteenpäin.

Ostrawassa syötiin pikaisesti herkullista kanaa, käytiin bankomaatilla ja päätettiin lähteä puskemaan kohti Brnoa, jossa oli tarkoitus yöpyä. Toisin kävi. Meitin matkanteko oli tyyliin 20 km ajoa ja sitten jäähdyttelyä. Ilmattiin jarruja ja säädeltiin kenkiä etemmäs rummuista, mikään ei auta. Hirveetä ylämäkeä pukkaa ja ajokki parka parkuu punaisena armoa. Voi-voi.

Em. pätkää varten tankattiin vasiten kaikki ajokit pullolleen vaikka bensaa vielä olikin, meille meni vain 4.5l ja mittarinlukema oli 42646 - muille paaaljon enemmän. Parasta oli, että ko. huoltsikalta löytyi upeita peltisiä pastillirasioita joiden kansia komisti kohokuviona punainen 2CV. Jesh!

Klo. 20 korjattiin jarruja, mittarinlukema 42682

Klo. 22 jäätiin moottoritien poskeen jumiin kun ajokki ei enää yksinkertaisesti suostunut liikkumaan. Mittarinlukema 42787. Riikoset säntäsivät bookkaamaan kämppäriä jota oltiin jahtaamassa porukalla meidän jäädessä elvyttämään väsynyttä matkaajaa. Hiukkasen pelotti, vaikka oli kolmio viety riittävän kauas varoitteleen muita ja päälläkin äsäkän värinen huomioliivi, kun muut painaa ohi 120km/h. Jäähyttelykään ei enää auttanut vaan oli pakko avata jarrusylinterin ilmaruuvit ja päästää litkuja paineineen pihalle että päästiin edes jotenkuten liikkeelle...

Leirintä alue oli enää 11km päässä, mutta pian huomattiin ettei ole toivoakaan päästä sinne jotenka kurvasimme ulos ensimmäisestä liittymästä ja päädyimme jarrut käryten pikkukylään nimeltä Prostejov. Ekaan parkkiin mitä keskustasta löytyi ja heti tien toisella puolella auki oleva pikku hostelli. 38E/yö, oma yksiö suihkuilla ja kaikilla, melko hienoo 🙂

Riikoset oli löytänny leirintäalueen ja se oli ollu täynnä bailaavia teinejä, syynä ISO rock -festari jossa esiintyi mm. Susanne Vega. Tekivätten u -käännösen ja tulivat tänne. Ovat nyt huoneistossa #7, myö ollaan #1. Aamulla alkaa irvistely jarrujen kanssa. Perkkele. Apua-Helpistä löytyi 1 kuoma joka asuu 61 km päässä, laittelin tekstiviestiä vaan ei o tullu vastausta.

Katellaan, nyt nukkumaan. Huomenna pitäis olla Prahassa kun on varattu Hostelli ja trehvit Isoon, Päikköön, Nallen & Raunin kanssa.

... Aamu oli jälleen hiukan hmmm, mutta saimme kuin saimmekin pääsylinterin Rajalan Erkiltä ja päätettiin "viisaasti", että käydään ensin tsekkaamassa Krakovaa ja iltasemmalla sitten laitetaan jarrut. Jeps. Tosi viisaasti.

Päivä kului Krakovassa kuin siivillä ja harvoin on ollu yhtä mukavata turisteerausta ku tänään. Ajeltiin jopa muovisella sähkökäyttöisellä Rolls Roycellä kaupunkikierrokset. Myö, Haloset & Riikosen Matso ja Cecilia = monta maksajaa -> halpaa ja erittäin hupaa. Suositam.

Päivä kului Krakovassa NIIN rattoisasti että leiriin palatessa kello oli jo perkkele 20.00 ja pimeni. Melko kiva vaihtaa pääsylinteriä pilkkopimeessä, etenkään ku entinen ei meinannu lähteä irti ja kaikki irtoesineet hukku pimeään.

Johonkin aikaan yöstä saatiin homma sen verran kasaan että päätettiin lähteä nukkumaan. Jarrut jäi jotenkin kumisen tuntuisiksi, poljin kolahti pohjaan ekalla polkaisulla eikä ilmaaminenkaan auttanu mittään. Pöh. Aamulla sitten tarkistetaan lissää.

... yöllä puhkesi saatananmoinen ukkonen ja kaatosade ...

... Ankea aamu alkoi jarrujen tsekkauksella, mitään ei näy. Säädettiin kenkiä kauemmaksi, toivottavasti riittää. Pakkauksen ja aamu-uinnin jälkeen oltiin valmiita lähtemään kohti seuraavata etappia eli Krakovaa. Mittarinlukema 42290 ja kello 11.30.

Sää edelleen lämmin, +34,8C - +37C - hyvin tarkeni ja ajettiin sujuvaa vauhtia pitkin Puolandian vilkkaita teitä ainoana ongelmana edelleen jarrun pirulaiset, jotka jumivat heti kun hipaisikin poljinta. Rupesi oikeesti jo vähän vituttamaankin välillä. No, Krakovassa oltiin menossa samalle kämppärille ku Killan kesäretkeilijät ja sieltä toivon mukaan löytyisi apuva hätää kärsiville.

Sovittiin, että menomatkalla pyörähdetään kattomaan Kopalnia Solia eli suolakaivoksia että huomiselle jääpi enempi aikaa askarrella ajoin & Krakovan houkutusten parissa. Jarruongelman vuoksi yritettiin sukkuloida syrjäisempää reittiä paikalle, mutta yhessä perhanan liikenneympyrässä huitaistiin väärästä ulos ja hukattiin karttureina toimineet Haloset. Päh. Venla kehiin ja se pahkeinen ajatti meidät Krakovan läpi, nahkeeta oli kun jarrut jumissa koko ajan - melko vaikee jyrätä miljoonakaupungin ziljardien liikennevalojen läpi jarrupolkimeen koskematta. Siinä sitten pysähdeltiin ja jäähyteltiin kerran jos toisenkin vaan perille päästiin 15.30 ja porukalla kaivoksen ihanaan viileyteen sukellettiin. Hieno mesta, suositamma.

Kierros oli ohi klo. 19.30 ja sitten suhautimmekin Krakovaan kämppärille yöpymishommihin. Helpon elämän makuun päässeinä bongasimme hienon linnunpönttömökin jonka jälleen kristillisesti tasan jaoimme siten että tällä kertää myö kavuttiin parvelle ja Haloset jäi ales.

Ennen yöpuulle menoa analysoitiin porukalla ja urakalla Kesäretkijengin kanssa vielä jarruongelmata ja enemmistö äänesti jotta pääsylinteri kaputt. Aamulla kyselykierros ja peikut pystyyn.

Hyvää yötä.

... juu, Jalppis perheineen oli kans lähtenny Puolan lautalla kohti mannerta...

... Riikosen Matso, Usi ja Cecilia oli kans jo paikalla ja juonittiin hiukkasen huomisen suunnitelmia...

... ihan helevetisti, yäk... Eli herättiin jo ennen kahdeksaa kaatosateen käänteisiloiseen ropinaan teltan kattoon. Sade taukosi hetkeksi ja aamukänkkäily saatiin loppumaan ripeällä leirin purkamisella ja isommilta vahingoilta vältyttiin.

Aamupalaa ei sateessa jaksettu väsätä vaan ostettihin se pöytiin tarjoiltuna Jardin tiskiltä, 15 paikallista - ei paha. Etenkin munakas oli kerrassaan helevetin maistuvata. Kello 09.30 lähettiin puikkelehtimaan rekkajonon mukana kohti Varsovaa, lämpöä sateesta huolimatta +20C. Kovasti sai olla valppaana isompien ja vähän pienempienkin ajokkien sujahdellessa ohi sekä vasemmalta & oikealta. Matkanopeudet passaa sätkälle oikein mainiosti ja hätiä ei ole eikä mitiäkään jos muistaa heittää suomalaisen keskiviivalla kyyläys ajotyylin rajan taakse.

Hitto että oli pitkä suora siinä jossain välissä, lyötiin Kartsanin kanssa vetoakin pituudesta - toinen veikka 3 km, toinen 5 km, mutta matkamittari kertoi totuuden ja se pirulauta oli 31 kilsaa!

Brokissa klo. 11.30 pyörähti mitariin 42000.

Aivan sattumalta huomattiin n. klo. 11.30 tienposkessa vaatimaton kyltti jossa luku tylysti "Treblinka" ja käytiin kattoon oliko se se. Oli se. Huh-huh. Hiljaiseksi veti. Paikalla tavattiin myös erittäin seurallinen bussikavaljeeri, ranskan-puolalainen entinen 2CV:n omistaja joka tarjoili meille jättibussistansa kuumat vedet pikakahveja varten ja pidettiin siinä sitten pikkuruinen piknikki ennen matkan jatkamista. Eipäs aamulla olis tullu mieleen, että iltapäivällä istutaan Treblinkan parkissa piknikillä lohivoileipiä popsimassa. Matka jatkui klo. 14.03.

Päivä jatkui mahtavan hiostavan helteisenä ja pysähdyttiin ostelemaan juotavat hiivatin isosta rekkaparkista. Valtava hiekkakenttä, jonka keskellä hurisee 50 jättirekkaa ja jota kiertää rivi pikkuruisia puoteja jotka kaikki myö CB -radio kamoja, rekkojen osia sekä erilaisia rekkojen tuunauskamppeita. Paikalla luonnollisestikin tuntihotelli. Villin lännen menoa parhaasta päästä!

No, tuntihotellinkin funktio selvisi muutama 100 metriä parkin jälkeen... Aiemmilla tieosuuksilla oli wanhoja ukkoja ja mummoja kauppaamassa tuotteitaan kuten mustikoita, kirsikoita, omppuja ja sieniä. Tällä osuudella oli hyvinkin nuoria mummoja kauppaamassa tuotteitaan... Ja ne ei ollu mustikoita, kirsikoita, omppuja eikä sieniäkään.

Tankkailla piti klo. 18.30 ja menovettä meni 16l, mittarinlukema 42234.

Kuuma kun oli, Punikin jarrut rupesi reistailemaan oikein tosissaan. Vinkumista, laahailua ja puoltamista oli kyllä jo aiemminkin vaan nyt kuljien meinasi tuupertua tyystin. Ei liikkunut lain, jarrut sauhusi, loota vonkui ja kone vaikeroi kun kompuroitiin klo. 20.00 Parkkiin yöksi. Mittarinlukema 42285. Leirintäalue joku sporttileiri, hieno mesta. Kamppeet oli edellisyön jäljiltä märät kysyttiin mökkiä joka löytyikin kätsästi - molemmlille pareille omat kerrokset. Jeps! NO, mökkinaapureina 6 kpl teinejä joilla iloinen Vodkarinki ja laulun loilotus yhteisellä terassillamme. Jeps! Onneksi tarjosivat meillekin. Nam! Kari joutui tosin ensteks paikkaamaan puhkomansa ilmapatjan mutta sen jälkeen kaikki olikin helppoa, hauskaa ja mahtavaa.

Yöllä posahti niskaan ennätysukkonen, joka jytisti niin kovasti että teinipartio pakeni mökiinsä piiloon ja myö päästiin ihailemaan valo- & äänikollaashia oikein pöydän ääreltä käsin.

Aamu oli ankea, mutta sitähän sitä tilattiin 🙂