18.8.2018
Kesä on mennyt hirmuista kyytiä ja Acalla on ollut osuutta siihen sekä hyvässä että vähemmän hyvässä - kahet ylinopeussakot samassa kohdassa, ei Siperia opettanut. Joutuu käymään saman luokan toistamiseen.
Karjalan Koukerot eli meidän Joensuun huuhailijoiden omat 2CV kinkerit oli ja meni oivallisesti vaikka Acicsesta jouduin karkaamaan kesken yön keittiömajoitukseen - +3C oli vähän liian holotna shortsivarustukselle. Kuljetuskapasiteetti on kyllä ällistyttävä kun konttiin mahtuis sen 700 säkillistä arpajaispalkintoja, 2CV kirppiksen romut sekä 100kpl uunituoretta Riikosen karjalanpiirakkata 🙂
Acadiane toimi luotettavasti ja tyylikkäästi sekä Kumikamelin & Tekramütischin keikka-autona Ilosaariviikolla, taisipa olla välillä ihan tenutaksinakin kontin ollessa täynnä piilossa pötköttäviä soittajaretkuja - selväpäisen kuljettajan ohjastettavana tietenkin.
Käsämälle raahattiin tavaraa aina Joensuun sosiaalitoimiston wanhasta asiakaskortistokaapista (120 x 160cm, painoa 100kg) ja jalkajousimaalitaulutelineestä metallinpaljastimeen, sähköperämoottoriin ja 100l pakastimeen Ryynäsen puksuttaessa väsymättä Käsämä - Joensuu - Käsämä väliä.
Isompia remontteja en ole vielä tehnyt, öljyjä ja ilmanpaineita on tullut tarkasteltua ja benziiniä tankkiin liruteltua. Käynti ja kulku kerrassaan moitteetonta ja kaikenlainen nykiminen ja yskiminen loppui turboputken pois jättämiseen. Suutinasiaa selvittelin Killan forumin kautta ja siihen hyvät ohjeet saadenkin (kiitos Akaile), mutta kun kerran kaikki toimii ilman putkea niin ehjää en lähe rikkomaan.
Viime viikolla tuli hiukkasen ylimääräisiä ruplia humppakeikoilta joten kiiruhdin Roponettiin ja sijoitin osan niistä stereofooniseen ratiolaitteistoon. Hyvin ja siististikin asentuivat, mitä nyt tuulilasiin liimattava antenni meni vähän vinoon - onneksi tuulilasinpyyhkijät peittävät ne 🙂
Äänentoistolaitteiston asennus nosti framille jälleen ajoäänien suurehkon määrän (kartelkaamme termiä ajomelu näiden laatukulkimien yhteydessä sen negatiivisen sävyn vuoksi 🙂 ) ja sille tarttis tehhä jottain. Peräkontti olisi eristettävä vaikka diggailen kybällä sitä just tommoisena kaikukammiona. Jalpo oli laitellu omaansa verhoilut tarralla mikä olisi kätsästi purettavissa, miu Pakussa oli kaarelle taivutettu vaneri koko kontin peittävä vaneri joka sitten päälystetty keinonahkalla, TXK:n Huttusessa huopaa joka olisi siisti ja simppeli asentaa, mutta joutuu lotraamaan liimalla kii ja sitä ei saa irti ku polttamalla 🙂 Joku kombinaatio ehkä, jossa huovalla päälystetyt vanerikaistaleet pingotettu tukikaarien väliin jolloin kaaretkin jäisi näkyviin ja kuitenkin kätevästi purettavissa jos tulee kosteusongelmia tai kyllästyy väri- tai materiaalimaalimaan.
Noh pienen askeleen kuitenkin otin eli liimasin lämmönvaihtimien päälle bitumimattokaistaleet jotka syö huomattavasti ylimääräisiä konehuoneesta välittyviä kilinöitä ja vähentää kylmällä kelillä lämmönhukkaa maksimoisen kabiiniin tulevan haalean ilman määrään. Bitumikaistaleita liimaillessa onnistuin karkuuttamaan konepellin avausvaijerin ja hepuli oli lähellä kun hokasin että avausvipu kojelaudan alla on täysin holtiton. Yritin epätoivoisesti sörkkiä peltiä auki maskin raosta ja ropelin välistä ja ties mistä siinä onnistumatta. Hälyytys ja paniikki, onneksi puhelu Jalppikselle toi valoa umpitunneliin eli kuskinpuolen loksun alta lämmönpoistoputki vege ja kas, siinähän se vipu ja vaijeri on ihan käden ulottuvilla! Pelti auki ja tuplanippisvarmistukset ettei enää karkaa 🙂
Tämmöstä ollu tänä kesänä tähän asti.
Ihan vitun mahtavaa, aikuisten oikeesti!
