Noh, tuossa klo. 15 kieppeillä sain pummattua kyydin (A###n kautta) kotio ja pääsi yrittään ruokaostoksille lähtöä. Kotona kirkui Rouva ja 5 nälkäistä kattia... RUOKAAAAA!

Picasso ollu piuhan päässä lämpiämässä koko ajan ja edelleen ihan kanttuvei. Etupenkkiä kippailemaan ja akkulaturia kytkemään, vdduhvttistna. Paku pörähti jälleen käyntiin ekalla, pakkasta yhä -25C vaan vaihteet ei me päälle ja jos menee niin kone pyörtyy kun kytkintä nostaa. Ekosysteemille ja otsoneille keskaria uhmakkaasti viittoen jätin Pakun käymään ja 10 minsaa myöhemmin oli lootan sisuskin jo notkeena ja pääs kauboille. Perkele, vuonna 1962 Saharan olosuhteisiin suunniteltu ajokki!

Taikuutta!

... vuosi 1962 OLI hyvä vuosi ...

Jehna, aamulla -30C. Picasso sanoi vaan nax, nax ja sitten kilisi kaikki kellot ja kaikki merkkivalot vilkku... Vaikka oli piuhan päässä...

Paku lähti käyntiin muutaman pyöräytyksen jälkeen, vaikka ei ollu ees piuhan päässä, mutta pökertyi kun nosti kytkintä - liian paksut öljyt lootassa... Pihhaan jäi hänkin...

... jäljelle jäi Ford, Ford Apostol. Vittu...

Pakkaset poistuivat kiusaamasta toistaiseksi ja pääsi puhtaalla omallatunnolla Pakun rattihin, mahtavata!

Vdiu, sain työkaverilta db -mittarin lainaan ja tietenkin oitis tutkimaan miten vuosien pieteetillä suoritettu äänieristäminen on vaikuttanut ajometakkaan... Arvauksia? Reipasta huristelua vaihteella #3...
...

Saatana, 102 db! Ilmanko lentää veri silmistäkin kun päivän ajelee!

... Mitenkähän kova metakka on sitten Eldoraatossa kun siinä ei pysty edes keskusteleen ajon aikana!