Kategoria: Punikki

  

19.5.2016
Hyvissä ajoin ennen Katsastusmiehen määräaikaa (22.5.2016) päätin korjata Punikin pohjan ammottavat reiät. Kuskinpuolella jalkatilassa ja takapyörän edessä olikin melko rapeaa kamaa, jopa niin paljon että oli jo haastetta löytää paikkaa mihin paikkaa laittaa! Mikäs siinä, Kuljin tunkille & pukille ja hommiin.

Hiukkasen oli ahtaita paikkoja kursia molemmat alueet, kun sattuvat osimoilleen iskunvaimentimien ja pakoputken katveeseen, vaan kyllä ne lopulta ehjäytyi. Mitä nyt viikset perinteisesti kärysi ja parta oli pestävä tärpätillä 🙂  Urakkaan taisi mennä n. 4 tuntia kun en purkanut mitään edestä, enkä takaakaan, olis varmaan menny puolta nopeemmin jos edes pakarin olis tiputtanut tieltä vaan kun se meni purkamattakin niin en sitte purkant mitään. Eipähän tullu turhia vuotoja tällä hetkellä tiiviiseen putkistoon...

Kuskin lattian ruostevamma oli onneksi tasaisella alueella, eikä kolmiokotelon alueella niinku viime kesän apurin puoli, vaan aika pehmeetä oli paikat kyllä kuskin puolellakin. Vaatii lähiaikoina kunnollista läpikäyntiä ja siinä vaiheessa pitänee varautua korin irroitukseen jolloin rungonkin saa paremmin tsekattua ja huollettua. Hyvässä kunnossahan tuo runko muuten on, pientä orastavaa alasaumojen pullistelua lukuunottamatta.

Hitsailun jälkeen päälle 2IN1 CRC:t, pintamaalia ja sitten alapuolelle kunnolliset massaukset, sisäpuolelle hitsisaumoihin Dinitrolin koriliima ja kuivumisen jälkeen suditaan hiukka Rouge Vallelungaa niin loppukesä on pelkkää myötälettä!

Ehkä.

12.4.2016
Päätin käväistä ihan satunnaisella autoiluretkellä Kukkupään suunnalla ja hiivatti, tiet, niityt ja pellot sulina ja kulkukelpoisina. Ei kun Picasso parkkiin ja Punikkia starttailemaan. Pienen pyörityksen jälkeen hää hörähti käyntiin ja eikun menoksi. Voi sitä riemua, ah ja voi!

Puolimatkassa hokasin jotta perkkele, tämähän on katsastamatta ja liikennekäytöstä poistettu eli äkkiä bussipysäkille parkkiin ja puhelimella surffaillen ajokki takaisin liikenteeseen. Pienempi sakko jos Jetsonit nappaa 🙂

Startti piti vallan perkeleellistä metakkaa eli se oli sitten työlistalla ihan ekana kun lauantaina koitti Joensuun jaoksen keväthuoltopäivä...

16.4.2016
Eli Jaoksen keväthuoltopäivä Tutun Kuoman pajalla. Starttihan siellä sitten purettiin ja kursittiin ja mitattiin ja paikoillensa sovitettiin. Varapötkylä oli kohtalaisessa kunnossa, vähän laiskasti pyöritteli muttei pitänyt niin pahaa möykkää kuin edellinen. Uuden startin hankinta lähestyy uhkaavasti vaan ehkei vielä tänä kesänä...

Kuomalta löytyi myös valojen suuntausloota jolla ajovalot sihtailtiin hollillensa. Kuskin puolen valokuvio oli melkoisen psykedeelinen, vaan korjaantui polttimen vaihdolla. Entisestä oli kärähtänyt keltainen värikalvo ihan kuppuralle joka sitten heijasteli valon sitten ihan minne sattuu.

Hyvä tuli mummon jalasta, leimalle pitää lähteä tarjoilemaan 22.4.2016 kimpassa muiden Joensuun rättärihiiparien kanssa.

Vidu, se on muuten kesä joka on tulossa ihan tuossa nurkan takana!

12.10.2015
Tänään lähti sitten Punikki talvisäilöön tuttuun & turvalliseen Kukkupäähän, jossa jo Karin Vihreä vartoilikin. Tänä kesänä kilometrejä ei kertynyt mitenkään hirmuisesti kun olin enemmän tohkeissani ID:llä huristelemisesta vaan mukavia oli jokainen niistä.

Öljyjä en nyt vaihtanut, mutta vaihdetaan sitten oitis keväällä käyttöönoton ja katsastustsekkauksen yhteydessä. Hyvä tsägä oli se, että kelit oli kuivat viikkotolkulla ennen talvisäilöön vientiä eli sätkä oli kuiva ja puhdas päältä, sisältä & altakin. Pari tuoretta kosteuden poistajaa Motonetistä, akun kenkä irti, luukut raolleen ja nähdään huhtikuussa 2016!

Mittarin lukema: 54070.

17.8.2015
Viikonloppuna oli Joensuun jaoksen huoltopäivä ja sinne karautin Punikilla jonka kuskinpuolen etutukivarren laakeri kaipasi huoltoa / vaihtoa ja meinasin vaihtaa myös uuden vetoakselin kun semmoisen satuin vuonna 2009 Mostin 2CV maailman kokouksesta hamstraamaan.

Etutukivarren laakeriongelman huomasin jo keväällä katsastuksessa (insinörtti ei, onneksi) eli koko tukivarsi lonksui vallan hemmetisti ja kolahteli ilkeästi kuoppiin ajettaessa. Moinen syöpi sekä rengasta että hermoa. Onneksi olin hamstarannu myös uudet laakerit kaiken varalta 🙂

Meitähän oli siellä peräti 10 sätkää ja about 13 immeistä askartelemassa Kulkimiemme kimpussa, mie sain maaniteltua remottikaveriksi paikan isännän ja 2CV remonttigurun Ollin, jonka kanssa hommat sujui suit-sait sukkelaan. Raapaistiin tukivarsi irti, putsattiin paikat ja todettiin, että entinen laakeri onkin vallan ok joten tuoreet rasvat sisuksiin, paketti kasaan ja hiukan kireemmälle kuin aiemmen. Eipä lonksu enää!

Vetarin sentään vaihdoin, kovin oli söpö se. SKF:kin luki. Taide-esine suorastaan.

Ei kun hillittyä ja asiallista ajoa.