3.6.2015
Kovien myrskyjen päivä oli 3.6.2015 vaan vitud ma siitä, ID -mees ei vettä, rakeita, kaatuvia puita tahi katkenneita sähköjä paljoa pelkää. Etenkään jos ne ei satu omalle kohalle.
Ryskeen ja ropinan välissä oli sen verran rakoa, että kerkesin läjätä jarrut itteeni hirveesti liottamatta. Katkaistun jarrurummun kiinnitysruuvin jämät porasin vex ja pyöräytin uuden kierteen reikeliin. Romujen seasta löytyi jopa sopivat ruuvit joilla rummun sai napakasti kiinni. Tosin ei se kyllä siitä minnekään tietämättä lähe vaikkei ruuveja oliskaan...
Fantasia jarruputken vaihdosta kariutui siihen, että jokainen saaddanan liitos takaputkistossa oli totaalisen umpiruosteessa. Äh. Aimo tovin niitä nitkuttelin, kopistelin, kylmensin, kuumensin ja lotrailin erilaisilla litkuilla vaan mikään liitoksista ei aukea. Harhaluulo hyväkuntoisesta putkesta johtui siitä että suojapellin alla olevasta t-kappaleesta lähtevä jarruputki oli pätkäisty n. 5cm t -liitoksen yläpuolelta ja siitä jatkuva putki oli ihan ok -kuntoinen. Sen verran tietenkin tyrin, että kaikkien putkien liitosmutterit on nyt sitten ihan paskana eli seuraava operaatio on sitten KAIKKIEN putkien vaihto. Heh-heh.
Samalla kun loksu oli irti ja kuivakin, niin suoritin putsauksen ja pärryyttelin sisäpuolelle tukevat kerrokset kiveniskusuojaa, onpahan ainakin yritetty vaikeuttaa ruostepeikon hommia.
Ennen läjäystä vielä hölläsin vähän takakorkeudensäätimen vipua, kun se oli ihan saakelin pinkeenä ja lisäprikkojakin vielä välissä viime syksyisten taisteluiden peruna. Toimi ihan bueno ilman niitäkin.
Äh joo, korissa oleva vesikouru joka tulee loksun yläreunan alle, on näköjään rakennettu samalla vitun hyvällä tekniikalla kuin takalasin alareunakin eli ruosteinen paska, joka fixattu silikonilla, sikafleksillä ja mattamustalla. Sentään ei ollu ilmastointiteippiä. Erehdyin nykimään liikaa yläreunan gummia ja sehän lähi repeämään pelteineen kaikkineen vex...
Vot sano ryssä, vot tö fak sanon mie.
