8.5.2017
Perinteisen Saksaan suuntautuneen Humpparetken jälkeen oli mukava huristella Kukkupäähään kurkkaamaan miten Punikki on talven viettänyt. Hyvin oli viettänyt, onneksi ja pienellä apuvirralla se pörähti iloisesti käyntiin ja jumaleissön että olikin mahtavata päästä pitkästä aikaa oman sätkän rattiin!
Kutostietä n. 110km/h huristellessa mieleen palautui taas kanssa-autoilijoiden suhtautuminen meijän häkkyröihin - ohi oli päästävä vaikka väkisin ja sitten jäädään jumittamaan eteen 90km/h vaikka nopeusrajoitus on 100. Nuijat 🙂
Himpessä kävin läpi jarrut, vaihdoin pari polttimoa ja etu-umpiot, kun olivat talven aikana menettäneet loputkin kiiluistaan. Onneks nuita osia vielä nurkissa piileskelee.
Olkatappeihin ja murroksiin tiraukset vaseliinia, sitten iskarien kimppuun. Tovin mietiskelin, että rupeen vaihtaa talvella Vaasasta hommattuja nykyisten tilalle, mutta ne kun on edelleen huolellisessa "varastorasvassa" päätin kokeille kepillä jäätä enkä tehny mitään.
Sen pituinen se remo.
Huomenna jännätään!