18.5.2017
Pimpom, meikälläpä se loma on! Kovasti on tullu pihahommissa myllerrettyä, mutta Punikille kerkesin antaa loppusilauksen kesän rientoja ajatellen. Kuten jo aikaisemmin jaarittelin, hää on leimattu ja ajokelpoiseksi siis todettu mutta olihan siinä yhtä sun toista mitkä pitää hoitaa ettei jätä välille. Onneks ei oikutellu Leimatehtaalla 🙂
Nitroselta tuli sopivasti kuorma jossa hyväksi väitetty tarvikestartti - Valeota jahtasin, mutta kertoivat että on vähän hankala löydettävä ja hinta hirmuinen, ilmanputsari + kotelon kansi, johtoliitinsetti ja pino ID:n hiluja joita ruppeen sovitteleen seuraavaksi mutta Punardi ensin...
Startin siis vaihdoin, samoin putsarin. Sähköpuolella useempiakin kärvähtäneitä karvoja, joista kriittisin jo Mostin 2CV Maailmankokousretkellä kärähtänyt laturin piuha, joka oli ihan mureneva korppu. Metrin verran uutta karvaa, vähän kolvailua ja kutistesukat päälle - vot että tulkii hyyä!
Kaasupolkimen alakumi & itseasiassa myös se hahlo jossa gummi luuraa oli tullu tiensä päähän. Jo parisen vuotta sitten. Laiskuuttani kärvistelin ja noloilin kylillä polkimen karatessa apumiehen puolelle vaan nyt mitta sitten täyttyi kun poljin livahti irti molemmista päistä kesken matkan ja kun paniikissa sököttelin sitä paikoilleen, niin koko kaasutanko lipsahti vituralleen. Naama oli varmaankin Rouge Vallelunga!
Ratkaisu oli se perinteinen, eli rautakaubamajalta sopiva sarana jonka hitsasin polkimeen ja ruuvasin kolmiokoteloon - siisti ja hyvä, mie like. Matta musta peittää jäljet.
Repsottavia verhoilutakin hiukkasen liimailin, peräkontin kannen sisäverhoilu pitää uusia - on vetäissyt kosteutta ja kupruilee ku elefantti.
Semmottissii tämmöttisii!
Lunastin viikonloppuna ärhäkän ESP/LTD Phoenix-200 -kitaran poijes kuleksimasta. Myyjä, joka kitaran oli saanut velkojen pantiksi, tuumasi jotta "Lankussa on jotain suttua, mutta lähtee veke tärpätillä"... Sain tingattua reilusti alennusta sotkun takia ja se sotku olkii Mike Monroen nimmari 😀
Ihmeellista ja kummallista, mutta jännää!