30.3.2008
Hiljasta ollunna vähän remottirintamalla, mutta tänään taas ajautui töllö töihin...
Kuivat ja lämpimät kelit houkutteli pihalle, jossa kairasin runkoon kymmenkunta reikeiliä ja suhasin aisojen päistä & reijistä öljy-kotelosuoja seosta sissään. Kävin välillä kallistelmassaa kyljelle sun toiselle ja lirua valuikin ihan kiitettävästi pihamaalle ja isäukon perskärriin.
Jousipöntöt putsasin ja metsästelin tarvittavat kiinnitysvinkeet eli ne saapi pultata paikalleen kans lähiaikoina. Tähän asti kaikki hyvin...
No, yltiöpositiivisissa tunnelmissa päätin kruunata ehjätyn ohjauksen uusilla olkatapeilla ja sitte alkoikin jo mennä perinteisellä tyylillä hyvin pitkälti päin persettä. Ekan tapin irrotukseen törsäänty tunti ja toinen mokoma paikalleen laittoon. Periaatteessa kätevätä askarrella kun on akselisto irti, tilaa enempi mutta tukevuus puuttuu - kamat sinkoili pitkin seiniä ja kauhee sotku... No, uus tappi prikkoineen paikalleen - änkesinpä vielä yhen ohuen lipareen wanhoista jämistäkin mutta väljä on silti, perkele paska pöh. Tykitin reilusta vaseliiniakin mutta väljä silti. Joutuu varmaan avaan uudelleen:(
Toinen lähti jo rutiinilla ja rutinalla. Väljyyden säikäyttämänä ujutin tähän sitten ihan helevetisti lisuketta väliin ja tuli perkele LIIAN tiukka. Kun ruuttasi vaseliinit sisään ni se piru on ihan tönkkö. Joutuu varmaan avaan uudelleen 🙁 Onneks tilasin viime vuonna Killan Cassis-kimpassa pelkkiä yläpään kuppeja vinon pinon, eli hätä ei o mimmonenkaan.
Mitä nyt aikaa ja päreitä palaa, mutta sitä saa mitä sattuu tulemaan!