Kategoria: ID20 -70

18.6.2015
Pienen ajorupeaman jälkeen rupesi käsijarrut kihnuttamaan uudelleen, sama puoli eli apukuskin puoli. Siellä kihnasi myös sisempi jarrupala sen käsijarrusatulan kaaren lisäksi. Autobooksin D -sarjan huoltokirja kouraan ja tutkimaan käsijarrujen sielun elämää. Lohjalta tuli jo aiemmin vinkkiä toimintaperiaatteesta vaan ei se puhelimessa oikein auennut. Kovin on suuritöiset ohjeet esim. vaijerin säätöön, kuljettajan lokasuojan irrottelua ja ties mitä - pöh! 2 kpl ohuita käsiä joissa molemmissa ohuet 20mm kiintoavaimet ja hyvinhän tuo säätö onnistui siitä loksun ja lämppärin kotelon välisestä raostakin 🙂

Rakotulkin kanssa könysin mittailemassa jarrupalojen ja levyjen välisiä rakosia ja apurinpuolen sisempi tosiaankin ihan kiinni. 2 kpl 14mm kiintoavaimia ja löysäily & säätö oli kakkupala. Onneksi kuskin puolelle ei tarttenu ryhtyä moiseen, sieltä joutuu kyllä purkamaan ihan vidusti roinaa edestä että mahtuu. Mitenhän perkeleessä joku käsijarrupalojen vaihto onnistuu, tilaa todella minimaalisesti 🙁

Takaluukun ylhäälläpitomekanismin jouset on melkomoisen lötkönä ja viikonlopun Tekrasoittohommissa kuljetuskalustona toimiessaan ID:n em. ominaisuus rupesi suorastaan vituttamaan sekä itteä että muita kanssamatkustajia. Ei tartte montaa kertaa naamaa, otsaa tahi silmälaseja luukun kulmaan torpata kun suu täyttyy ärräpäistä 🙂 Nopea oli hissit purkaa, putsata ja jousia venytellä niin paljon ku pokka kestää ja tilanne kunnossa, ainakin toistaiseksi.

Kaasaria yritin säädellä am. kirjan speksien mukaan vaan säätöihin koskeminen aiheutti välittömäsi tyhjäkäynnin totaalisen katoamisen. Viutu. Sitten muistin että Lehmon Pekalle jäi aiemman Solexin evakuoinnin jäljiltä vielä Weberin 2 -kurkkuinen, jotenka illan pimetessä vielä varovainen tiedustelu josko on vielä tallella ja tallellahan se vielä oli! Pekka oli jääny just lomille ja tekemässä mökille lähtöä vaan suostui venttaaman sen verran että kävin evakuoimassa purkin poikkehen. Samalla sovittiin treffejä josko mie lunastaisin kerralla kaikki ID:n osat poijes kuleksimasta - hyvempi niin. Paljon olis hyvää, ehjää & putsattua, kiiltävää, mustaa ja vihreätä komponenttia tulossa meikän riemuksi & riesaksi 🙂

Jussia pukkaa ja mehtä kutsuu, sinne ei kuulemma saa mennä ID:llä kun se menee likaseks. Ehkä niin on parempi!

4.6.2015
Vaikka kuinka Itellan lähetysten seurannassa päivitin näkymää, niin Lohjalta lähtent starttirele ei kerenny Kuopiota lähemmäksi. Saatanallisen sateen siivittämänä siksakkasin ID:n suoksi muuttuneessa pihassa perä edellä pressumajaan ja päätin sitten vaihtaa vuotavat pakosarjan tiivisteet - jokainen homma on kotiinpäin!

Ajatus kuitenkin karkasi kesken ja nykäisinkin ensiksi apurin takaloksun irti, putsasin ja skraapasin sisäpuolen puhtaaksi, vetelin sinne pullollisen kiveniskusuojaa ja ripustin sen vajan nurkkaan kuivumaan.

Ilmanputsari & pakosarjan suojapelti vege ja sitten taas pääsi sähisemään, 1 sylinterin molemmat korvakkeet revenny irti ja 4 sylinterin toinen ratkennu myös. Kyrie Pärrkkeleisson. Mitäs siinä, eihän nuita hitsailemaan pysty eli eikun ehjää ehtimään. Pommitin ekaks paikallisia agentteja vaan eivät ollu romppeitensa läheisyydessä, kuulemma lähiaikoina ovat eli Patonkitorille ja muille tutuille huhuilemaan seuraavaks. Silmät kiinni, suojapelti kiinni ja ilmanputsari paikoilleen. Ei malta odottaa eli ajellaan nyt sitten ikkuna auki siihen asti kun ehjä löytyy.

Ja kappas, Lohjalta pukkasi puhelua kun olin vielä tätä raapustelemassa ja sieltä pukkasi tieto että pakosarja löytyy, tutulta kuomalta eli Hemmo Samainen jolta sain vetokoukun ID:hen! Jees ja bravo!

Semmone oli 4.6.2015, ei ihan paska. Sanoisinpa suorastaan että paras 4.6.2015 ikinä.

3.6.2015
Kovien myrskyjen päivä oli 3.6.2015 vaan vitud ma siitä, ID -mees ei vettä, rakeita, kaatuvia puita tahi katkenneita sähköjä paljoa pelkää. Etenkään jos ne ei satu omalle kohalle.

Ryskeen ja ropinan välissä oli sen verran rakoa, että kerkesin läjätä jarrut itteeni hirveesti liottamatta. Katkaistun jarrurummun kiinnitysruuvin jämät porasin vex ja pyöräytin uuden kierteen reikeliin. Romujen seasta löytyi jopa sopivat ruuvit joilla rummun sai napakasti kiinni. Tosin ei se kyllä siitä minnekään tietämättä lähe vaikkei ruuveja oliskaan...

Fantasia jarruputken vaihdosta kariutui siihen, että jokainen saaddanan liitos takaputkistossa oli totaalisen umpiruosteessa. Äh. Aimo tovin niitä nitkuttelin, kopistelin, kylmensin, kuumensin ja lotrailin erilaisilla litkuilla vaan mikään liitoksista ei aukea. Harhaluulo hyväkuntoisesta putkesta johtui siitä että suojapellin alla olevasta t-kappaleesta lähtevä jarruputki oli pätkäisty n. 5cm t -liitoksen yläpuolelta ja siitä jatkuva putki oli ihan ok -kuntoinen. Sen verran tietenkin tyrin, että kaikkien putkien liitosmutterit on nyt sitten ihan paskana eli seuraava operaatio on sitten KAIKKIEN putkien vaihto. Heh-heh.

Samalla kun loksu oli irti ja kuivakin, niin suoritin putsauksen ja pärryyttelin sisäpuolelle tukevat kerrokset kiveniskusuojaa, onpahan ainakin yritetty vaikeuttaa ruostepeikon hommia.

Ennen läjäystä vielä hölläsin vähän takakorkeudensäätimen vipua, kun se oli ihan saakelin pinkeenä ja lisäprikkojakin vielä välissä viime syksyisten taisteluiden peruna. Toimi ihan bueno ilman niitäkin.

Äh joo, korissa oleva vesikouru joka tulee loksun yläreunan alle, on näköjään rakennettu samalla vitun hyvällä tekniikalla kuin takalasin alareunakin eli ruosteinen paska, joka fixattu silikonilla, sikafleksillä ja mattamustalla. Sentään ei ollu ilmastointiteippiä. Erehdyin nykimään liikaa yläreunan gummia ja sehän lähi repeämään pelteineen kaikkineen vex...

Vot sano ryssä, vot tö fak sanon mie.

2.6.2015
Terveisiä ID:n kotimaasta juntit! Kotipostissa odotteli sopivasti kova paketti Sitroiselta ja pääsikin heti vuotavan takajarrun kimppuun. Jarrunkenkiä ei ollunna vielä, mutta katotaan nyt missä jamassa entiset ovat...

Loksu irti, sisäloksu irti, pyörä irti, hydehämähäkin pesän suojapelti irti, jarrurummun 2 kiinnitysruuvia irti, jarrurumpu irti, jarrukenkien kiinnityssokat irti, jarrukenkien palautusjousi irti, jarrukenkien alapään kiinnitykset irti (epäkeskojen asento merkattava), jarruletku irti tai poikki & vaihto, jarrusylinteri irti, helevetillinen pesu- & kuivausoperaatio ja sama homma toistepäin... Melkein...

Homma tyssäsi kohtaan " Jarrurummun 2 kiinnitysruuvia irti". Ruuvit kyllä löytyi, mutta molemmat ihan muussina - kanta pelkkä rupinen reikä 🙁 Pienen väkerryksen jälkeen toinen irtosi meisselin & vasaran voimin vaan toinen ei. Porahommiksi meni.

Rumpuhan oli sitten ihan perkeleen tiukassa, ulkokehä tyystin ruostunut kiinni keskiöön ja rakenne semmoinen ettei oikein pääse vänkäämäänkän. Ulosvetäjääkän ei ollunna. Tovin sitä siinä sai lubrikeerata, vängätä ja paukutella vaan lähtihän perkkele! Sisäpuoli hyvin pitkälti sitä mitä oletinkin, paskaista ja märkää, ite rumpu erittäin hyvässä kondiksessa, ei uria eikä kaulusta. Hyvämpi homma!

Raivokasta Brake Cleaner kylvetystä ja harjausta ja kylvetystä ja sitten kasaushommiin. Sylinterin & tiivisteen vaihdoin, putkea en koska se oli ihan ok kunnossa, mutta pitää vielä miettiä uusiksi kun kattelen tuoreilla silmillä ja päivänäöllä. Jarrunkengät pitää laittaa entiset, olihan ne ryvettyneet vaan josko sen aikaa kelpaisivat että uudet ilmaantuu jostain...

Kasaaminen tyssäsi lopulta pimeyteen ja Mutalan järjestyssääntöihin - pihalla ei saa pitää helevetillistä metakkaa puolilta öin ainakaan viikolla. Toinen rummun kiinnitysruuveistahan oli siellä keskiössä jumissa mikä hiukka kangisti kasaamisen loppusuoralla...

Semmone oli ID -uunon paluu arkeen - juhlaa.