Kategoria: ID20 -70

3.10.2017
Viikonloppu hurahti Kameliretkillä, mutta eilen iltasella pääsin aloittelemaan kokoamisprojektia - tai no, ensin tulee lisää purkamista eli entisistä ovista on purettava lukot, kahvat, ikkunat ja muut hilut jotka sitten pääsee pujottelemaan uusiin oviin.

Pärkele että onkin melkoinen Densan testi tuo ikkunahässäkkä. Ikkunannostimen hämähäkissä hemmetin kireä u-rauta jonka puristuksessa ikkunan alareuna ja tilaa ei juurikaan ole minkäänlaisille vääntöoperaatioille. Edellisen kerran kun noiden kanssa tappelin, väsäsin puusta kartiomaisen kiilan jolla rautaa sai raotettua niin että lasin sai nostettua vege. Sama homma nyt eli puukko käteen ja vuoluhommiin.

Alotin urakan takaovista kun ID ajettu keula edellä talliin, mutta pimeet heitti niin aikaisin etten päässyt kapistuksia oviin pujottelemaan - toivottavasti tänään kerkeisi.

Kaikki tiivisteet meni siis uusiksi ja henkilökohtaiseen bankrottiin ajava osatilaus Franzoselle läks yön pimeinä tunteina.

Byhyy ja yää, vaan ei voi mittään.

Viikonloppuna tuli mukava viesti VW-Veitikalta, eli kuuma vinkki kunnollisesta kuivasta talvisäilytyspaikasta ID:lle - tarjous josta en todellakaan meinaa kieltäytyä! Jos Punikin saisi taas Kukkupäähän ni sillo Picasson saisi pressutalliin talveksi - vähenisi kummasti ikkunoiden raapiminen ja ylenpalttinen voimasanojen oikeinkäyttö.

28.9.2017
Tänään olikin sitten melkomoisen jännä päivä eli karkasin tröistä klo. 14:00 ja karautin Välikankaalle vastamaalatun ID:n kokoamistalkoisiin.

 

VW-Hemulilta tuli viestiä jo eilisiltana, että ovien kanssa oli ollut ongelmaa eli maali oli noussut ”piikeille”, muttei sentään kiehunut. Maalarimestari oli hionut niitä poikkehen ja vedellyt lisää mustaa pintaan. Kuulemma ei ihan karmiva pinta, mutta ei mitään Bermudankolmiomoottoritasoa. Ymmärtänettä jännäämisen.

Vastamaalatut osat roikkuivat siististi orsillaan ja niitä palanen kerrallaan sitten paikalleen soviteltiin. Olihan niissä pohjissa toivomisena varaa, takaluukkuun jäi kans vähä rosoa, samoin takaloksujen ylä-etureunoihin mutta saa luvan kelvata. Ihan jees ja ok.

Kokoamiseen meni joku 1h 30mins, jonka jälkeen karautin pokkana motaria pitkin himpeen. Kerran meinasi tuupertua, mutta kone tokeni kerta köhäisyn jälkeen.

Seuraavaksi alkaakin sitten kokoiluvaihe, tosin joutunee vähän ostamaan uutta gummia Frankensteinien puodista kun vanhojen ovien tiivisteet ja lasiohjurit melkomoisen muhjua ja kovaa koppuraa.

Jatkuu ensi viikolla…

Armotonta menoa Kuopion tiellä...

27.9.2017
Eilen oli suunnitelmissa että karkaan röistä klo. 14:00, jolloin puretaan ID suoraan maalaamon koukkuihin, mutta VW-Veitikka soitteli että ku hää oli menny pohjia viimeistelemään aamusella niin Maalarikurko olikin jo joutessansa purkanut koko katiskan valmiiksi!

Yllättäin ja pyllättäin palautetta tulikin ovista, joiden hiontaväri ei kestänytkään perinteistä Tinneri-testiä vaan tarttui riepuhun. Lokareissa ko. ongelmata ei esiintynyt. Auts 🙁

Huristelin Maalaamolle palaveriin ja pellit todellakin roikkuivat jo matkalla maaliin, VW-Samperi oli käynyt kaikki osat läpi karhunkielen kanssa ja yhdessä siinä sottailtiin, mitä ovien kanssa oikein tehdään. Järkevin ja varmin vaihtoehto oli, että vetäistään kaikki vielä DP40:llä jonka pitäisi hoitaa suojamaalin tehtävä riittävästi ja pintavärin ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Muutamia skrubuja vielä bongailtiin ja siivottihin sileeks.

Seuraavaksi kipin kapin tien yli maaliostoksille Hirvosen Pentille, josta myrkyt mukaan pienen venttailun jälkeen ja takaisin Pajalle - jossa Maalarimestari oli jo vetäissyt DP40:set pintoihin, kun oli sattunut omasta maalikaapista sopivasti löytymään. Superrrrmies 😀

Maalit saatuansa hää hääsi miut poikkehen ja tuumi, että tuut sitte torstaina kokoamaan ja viet katiskasi hiitehen täältä. Mukavasti kerkee maalit kuivua n. 2 vrk ennen kuin märkään, koleaan pressutalliin ajetaan kokoamista odottamaan.

Hitto kun saisi jonkun muun talvisäilön tuon pressuhelvetin tilalle, se kun tosiaankin on niin tolkuttoman märkä että keväällä kaikki on taas ihan ruvella.

Prkl.

26.9.2017.
Eilen sitten ID:n maalaus loikkasikin vallan jättiharppauksen etiäpäin. Lempeä VW-Jätti soitteli päiväseltään, että nyt olis maalauspaikka tiedossa ja hintakin vallan tolkuttoman kohdallaan. Maalauksen suorittaisi hänen tuttunsa jolla onpi hallit, uunit, pelit ja rensselit ja tällä viikolla joutoaikaa. Ainoa ehto oli jotta pintojen pitää olla maalauskunnossa eli pohjiin ei maalarimestari koske lain. Aijai pärkele.

Karkasin tröistä iltapäiväkaffeen aikoihin esittelemään ID:n pohjia VW-veitikalle ja olihan niissä vielä laittoa - ei pahasti, mutta sen verran että jäisi harmittamaan jos suoraan värit pintaan puhkuisi. Noh, nopea puhelu Maalarimestarille joka tuumasi jotta raahatkaa se katiska asappiarallaa hallille nii voitte viimoistella ja purkaa sen siellä suoraan maalauskopin koukuihin roikkumahan. Mikäs siinä, mie venyttelin ovet vähän kiinni mustekaloilla, VW-Veitikka etuautoon ja meikä ID:llä imuun ja toivottiin ettei herätä liikaa huomiota 🙂

Matka meni rattoisasti, ikkunattomat ovet lonksui tuulessa ihan helevetisti ja viluttikin, matkaa kuitenkin ihan sopivasti. Pari kertaa meinasi matkanteko katketa, olisko irtaallaan pellin alla koliseva jännitteen säädin vähän ottanu oikosta vaan perille päästiin.

Perillä ID -halliin ja VW-Heppuli alottelee fiksailun, tänään iltapäivällä meen kaveriksi purkamaan ja sitte uuniin.

Nyt on mukavaa, jännää ja mahtavaa!

17.9.2017
Tänään sovittelin kylkilistat ja porailin tarvittavat kiinnitysreiät ja yllättäin pora ei karannut kertaakaan vaikka edellisiltasella tuli seikkailtua Tekramütischin keikan merkeissä Botanialla pitkälle aamuyön puolelle.

 

Kuskin etuovenkin sain melko hyvin hollille kun ID:n ziljoonalootasta löytyi pino juuri siihen tarkoitukseen valmistettus shimmejä - jeeps!

Peräkontin kannnen viimeistelin parhaan kykyni mukaan ja ruuvailin kevyesti paikoilleen.

Hioin myös ylimääräiset roiskeet ja perskeet ovista ja loksuista jotenka Musta Lutkis alkaisi olla siinä pisteessä että sen voisi nöyrästi anellen Oikean Maalarin viimeisteltäväksi toimitella.

Huh ja huh.