26.9.2017.
Eilen sitten ID:n maalaus loikkasikin vallan jättiharppauksen etiäpäin. Lempeä VW-Jätti soitteli päiväseltään, että nyt olis maalauspaikka tiedossa ja hintakin vallan tolkuttoman kohdallaan. Maalauksen suorittaisi hänen tuttunsa jolla onpi hallit, uunit, pelit ja rensselit ja tällä viikolla joutoaikaa. Ainoa ehto oli jotta pintojen pitää olla maalauskunnossa eli pohjiin ei maalarimestari koske lain. Aijai pärkele.
Karkasin tröistä iltapäiväkaffeen aikoihin esittelemään ID:n pohjia VW-veitikalle ja olihan niissä vielä laittoa - ei pahasti, mutta sen verran että jäisi harmittamaan jos suoraan värit pintaan puhkuisi. Noh, nopea puhelu Maalarimestarille joka tuumasi jotta raahatkaa se katiska asappiarallaa hallille nii voitte viimoistella ja purkaa sen siellä suoraan maalauskopin koukuihin roikkumahan. Mikäs siinä, mie venyttelin ovet vähän kiinni mustekaloilla, VW-Veitikka etuautoon ja meikä ID:llä imuun ja toivottiin ettei herätä liikaa huomiota 🙂
Matka meni rattoisasti, ikkunattomat ovet lonksui tuulessa ihan helevetisti ja viluttikin, matkaa kuitenkin ihan sopivasti. Pari kertaa meinasi matkanteko katketa, olisko irtaallaan pellin alla koliseva jännitteen säädin vähän ottanu oikosta vaan perille päästiin.
Perillä ID -halliin ja VW-Heppuli alottelee fiksailun, tänään iltapäivällä meen kaveriksi purkamaan ja sitte uuniin.
Nyt on mukavaa, jännää ja mahtavaa!
