25.9.2014
Syksyä pukkaa, ei voi mittään. Halosen Kartzanin avustuksella sain Punardille talvisäilön tutusta mestasta Niittylahden suunnalta ja edellistalven jälkeisen ruosteyllärin jälkeen hokasin laittaa jopa pressun kulkimen alle.
Huolellisen pesun, imuroinnin ja puunauksen jälkeen pari zipaletta Moponetin kosteuden kerääjiä kabiiniin, luukut hiukka raolleen, akun kenkä irti ja eiku Happy Hibernation - huhtikuussa nähhään!
20.9.2014
Aamupäivä hurahti pitkälti Jaoksen syysretkellä Ilomantsin suunnalla vaan iltapäivällä kerkesi vielä ID:nkin kimppuun. Mukana remohommissa oli tuttu Kuopion Kuomalainen joka oli mukana myös Jaoksen retkellä AMI8:nsa kanssa. Tuliaisiakin hää toi, mm. paremman ilmanputsarin…
Tavoitteena meillä oli selvittää peräjousituksen korkeudensäätöongelmat ja vaihtaa päävaraajapallo, vaan ihan siihen ei päästy. Huolellinen tutkiskelu paljasti että varaajapallo oli jo aiemmin vaihdettu ja HP-pumpun käyntiaikojen perusteella se jopa paineensakin pitäisi eli sitä ei lähetty vaihtamaan.
Saman tutkiskelun yhteydessä selvisi mistä sitä Vihreätä oikein keulan alle ilmestyy. Ohjaustehostin valutteli melko suorana rattia pyöritellessä, samoin apumiehenpuolen haitariputki oli märkä. Jarrutehostin (vai onkos se muuten pääsylinteri???) vuosi myös, jokaisen polkaisun jälkeen rintapellin läpi tuleva venttiili tiputteli n. 3 tippaa LHM:ää. Kuskin jalkatilassa olevan kotelon pohjalla oli 5mm litkua ja joka polkaisulla sitä hiukkasen lisää sinne lirahti. Varaosien puutteen vuoksi em. seikoille ei voitu mitään, mutta TODO –lista kasvoi taas muutamalla rivillä.
Seuraavaksi raapaisimme kuskinpuolen takaloksun vex ja syvennyimme korkeudensäädön problematiikkaan. Kuomalle ei kelvannut meikäläisen putsaus vaan hammastikuilla, pumpulipuikolla ja paineilmalla suoritetun puunauksen jälkeen alkoi armoton High-Low-Normal ralli.
Uusi korkeudensäädin oli varalla, mutta huolellinen putsaus paljasti että nykyinenhän on ihan tolkun tuore ja suoraan säätimen vivuista veivatessa kaikki toimi ihan järkevästi. Jossain joku kuitenkin mättää, koska Kabiinista säädettynä perän korkeudensäädöt eivät toimi oikein. Ajokki ei tajua onko perä ylhäällä, alhaalla vaiko peräti oikeassa korkeudessa eikä myöskään reagoi perän korkeuden muutoksiin…
Molemmat päädyttiin siihen johtopäätökseen että vika on mekaaninen, mutta ainakaan säätimen vivuston omilla säädöillä sitä ei saatu korjattua. Jos perä saatiin nousemaan synkronissa keulan kanssa, niin se jäi jumiin yläasentoon. Jos perä saatiin laskemaan alas synkronissa keulan kanssa niin se ei noussut synkronissa ylös. Molemmissa tapauksissa oli yhteisenä ongelmana se, ettei ajokin korkeuden säätö- / korjausautomatiikka reagoinut siihen että perä esim. painui ajokorkeudesta ihan pohjaan. Perän liike ei välittynyt riittävästi korkeudensäätimelle jotta tämä olisi osannut lisätä tai vähentää painetta jousituksessa. Ei riittäny meijän tiimillä tiedot eikä taidotkaan em. onkelman korjaamiseen vaan ammattilaisapuva on saatava jostain. Halvalla J
18.9.2014
Parisen päivää on kulunut erilaisten piperrysoperaatioiden merkeissä eli seisahtaneen kellon sepitin naksuttelukuntoon. Sisukset olivatten muutuneet silkoksi, mutta nurkista löytyi Saksalaisen valmistajan tuote jonka sai istutettua ID:n oman kellon kuoriin siten että näkyvänä muutoksena on viisarien värin vaihtuminen keltaisesta oranssiseksi. Ja tietty se että nyt ne liikkuu!
Spruuttasin vaseliinia putsattuihin etupään nippoihin, ruostesuojasin lokarien sisäpuolet, etenkin hydrauliikan suojapeltien taakse jäävät alueet ja ruuvailin paikat kiinni. Hiukan on etupuolen kokoojapussukoissa pykimistä, mutta litkut taitaisi pysyä sisällä. Kuskin puoleinen oli pahemmassa jamassa, mutta laitetaan muistiin ja hommataan uudet seuraavan osatilauksen yhteydessä. Helpot ovatten vaihtaa.
15.9.2014
Humpat on humpattu ja viisahasti otin vapaapäivän niistä palautumiseen, ammattilainen!
Puhtaasti masokistisistä syistä säntäsin ID –remoon jo klo. 9. Sitroisen kuormassa oli paljon uutta ja mukavatakin paikalleen sovitettavaa vaan maltoin mieleni ja purin auki etulokasuojien alta löytyvät peltisuojat joiden alta sitten löytyy hirmuiset hydrauliikkahämähäkin pesät
Etenkin kuskin puoli oli ihan täynnä LHM-, vesi-, rapa-, vaseliini ja paskaröppöä jonka skraapailuun, pesuun ja huuhteluun sitten tärväytyikin usiampi tunti. Korkeudensäätövivustoa herkistelin parhaani mukaan ja muistilistalle piti laittaa vivuston läpivientikumi, jonka reiästä oli em. herkkua päätynyt myös kuskin jalkatilan mattojen alle & väliin.
Pesun ja puunauksen jälkeen paikkojen kunnon arviointi olikin näppärää ja jopa siistivä. Apurin puolelle piti hitsata hiukka lisää peltiä vaan puhtaaseen oli helppo semmoinen sähköliimalla lätkäistä.
Päävaraajan vaihtoa sihtailin vaan hitto eihän sen kimppuun taida päästä kuin alakautta (Vaasasta vahvistettiin otaksuma, eli monttu- tahi nosturipaikka olis löydettävä…)
Ilmasin hydraulikkaa vielä kertaalleen ja etupuoli kyllä toimii erittäin pirteästi ja herkästi vaan persaus jää edelleen roikkumaan. Pitäishän nyt hitto alle 50 –vuotiaalla vielä peffan nousta – nouseehan se miultakin!
9.9.2014
Tänään tupsahti DS-Sassenin kuorma jossa uudet jarruputket, takakorkeuden säädin ja ssssaaattanan hienot niskatuet. Sen verran pukkas kuitenkin tulevat Humppakeikat päälle etten kerenny muuta askarrella kuin niskatuet paikoillensa ja hirmuisen hienostihan ne istuivat. Selkänojissa oli valmiit reijät kiinnikkeitä varten vaan aika heiveröisillä ruuveilla tulivatten kiinni. No, joku viisaampi on miettinyt jotta riittää.
Sitroseltakin tuli viestiä että viimeinen satsi on lähteny eli ensi viikolla riittää rakentelua kunhan Humpanjälkeisistä on selvitty.
Tänään oli myös Jaoksen kk-kokous jossa sain lisää D-sarjan kontakteja lähikyliltä eli näin se tukiverkko pikkuhiljaa rakentuu, mahtava homma!