10.5.2016
Viime kesänä hommasin ID:hen ihqn ja fantsun Kovilin vetokoukun jonka asennus tyssäsi takapuskurin irroituksen tyssäämiseen. Kun nyt muutenkin jouduin raapimaan takalokarit irti pienoisten hydevuotojen paikallistamiseksi tuumin jotta hoidetaan tuokin asennus poijes kuleksimasta.

Molemmat puskurin kiinnitysmutterit aukesi ihan nätisti MD-667:llä lotrailun jälkeen vaan kuskinpuoleinen kiinnitystanko oli totaalijumissa läpiviennissänsä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi rautasahalla poikki nitkuttelu. Kiinnitystanko kätsästi ontto, tosin tilapäisesti rapatäytteinen putki, jonka läpi voi vetäistä vaikka kierretangon jolla pulttailla puskuri kiinni. Kukaan ei huomaa mittän, eikä tiedä mittän kun kukaan ei lue tätä blodia. Paitsi yks Kuopion luopio ja yks Lohjan lotrailija 🙂

Eli puskuri irti ja hetihän sitä pääsi myös hitsailemaan, ruoste perkele nukkuu ihan liian vähän jos ollenkaan. Paljon putsailua ja pieni paikka jonka jälkeen paljon suojamaalia ja kotelolitkuja. Hyvä tuli mummon jalasta.

Eihän se koukun perkele siihen sitten meinannu asettua millään. Jotenkin kaikki mitat vähän vinksallaan, pultit liian paksuja, reiät liian pieniä, poran terät liian tylsiä ja kun sai nuilla liian tylsillä terillä suurennettua liian pienet reijät niin isoiksi että nuo liian paksut pultit sai pujoteltua reikiin, niin huomas että ne liian paksut pultit on liian lyhyitä. Ei syöny sitten yhtään.

Ja sitten se perä laskeutui koko ajan syliin. Olis pitäny laittaa varmaan pukit alle, en laittanu. Uhmallakaan.

  

Pari iltaa siinä tärväytyi ennen ku häräke oli paikoillaan ja pääsi sähköjä ihmettelemään. Siinä vaiheessa hokasin jotta perkkele, vilkuthan on siellä takalasin yläkulmissa. Eikun johtonipun tekoon ja pujotteluhommiin. Vähäsen veti naamaa vinoon kun raotteli peräkontin verhoiluita, että sai pujotettua uudet johdot entisten vierellä oikeaan suuntaan sillä verhoilun sisäpuolet ihan kosteina. Se mustan kuttaperkan sisäpuolen untuvainen silsa imee kondenssivettä ku pesusieni ja eihän se sieltä minnekään pääse haihtumaan. Yäk ja pyh ja samperi, ei kiva.

Noh, johdot sain vedettyä ja vetäisin samalla yhden sparenkin että saan lisäjarruvalon takaklasiin jos sopivan pieni, solakka ja virtaviivainen tulee vastaan.

Tänään sataa vettä eli voi keskittyä siivoiluun, marmattamiseen ja blogitteluun. Seuraavaksi sitten johdotusten kytkeminen ja savun hälvettyä johdotusten uudelleen kytkeminen.

Nii, pitää muistaa korjata ne hydrauliikkavuodot kans.

Ja molempien takalokarien yläreunojen kumitiivisteiden kiinnityskiskot. Onneks meijän 2CV Jaoksella on pistehitsauslaite jolla korjaushommat sujuu hiukkasen kätsemmin em. paikkojen kaltaisissa tilanteissa.

Ehkä.

 

 

 

3.5.2016
Viime kesänä aloitettu ja tyritty pakosarjan vaihto-operaatio tuli sitten äkerrettyä vihdoinkin pois kuleksimasta. Viikoloppuna kyselin vinkkejä ja viisauksia itteäni paremmilta ja niitä sitten sainkin. Taikasana oli mutterinmurskain! Halpaa hupaa esim. Moponetin hyllystä!

Edellinen yritys tosiaankin kärähti heti ensimmäisen pinnapultin katkeamiseen pitkällisestä MD-666 lotrauksesta ja kuumentelusta huolimatta ja kun ID:n konetilan muoto on niin ovela, että jos onnistuu katkaisemaan 3. tahi 4. sylinterin pinnapultteja niin joutuu koko perkeleen koneen nostaamaan poikkehen että saapi ehjättyä. Ja jos koneen joutuu nostamaan poikkehen niin purkamista RIITTÄÄ! (Update 10.5.2016    DSpussihousubesservisseristi Pohjalta kertoi että ei tartte irrottaa ku kansi. Kiitokset lohdutuksesta ja tarpeettomasta tiedosta ja vihlovasta naljailusta 🙂 )

Rosbergin Keken valvovan silmän alla aloittelin hommia ja pari ekaa lähti lähestulkoon helposti vaan sitten pukkasi jo tenkkapoota eli murskainta ei saanu mitenkään mahtumaan oikeaan asentoon vaan yllättäin riitti kun sitä sai vähän kiristeltyä ja se puristeli mutteria vähän soikeaksi - näin läksi pari...

Ovelana otinkin viimeisen kuudentena eli 4. sylinterin takimmaisen mutterin ja vidu sehän ei sitten meinannu lähteä millään. Työkalut tipahteli koneen taakse ja piti kiipeillä koneen päälle naaraamaan romurautaa sieltä sun täältä. Aiemmista raivokohtauksien aiheuttamista komplikaatioista viisastuneena kävin välillä touhuamassa muuta, mm. soittamassa viulua ja kirjoittemassa runoja (oikeesti!) ja parin tunnin kuluttua se perkele oli irti, viimeiset millit piti nitkuttaa rautasahan terällä vaan irtosi!

 

Skipatut mutterit irtosivat sitten heittämällä ja kohta oli 5 osaan murtunut pakosarja hyppysissä, mahtavata! Pintojen putsaus, uudet tiivisteet, pakosarjaan sipaisin hiukkasen asennustahnaa kaiken varalta ja sitten harava paikoilleen. Sitten alaputki, kone kuumaksi, kireyksien tarkistus ja suojapelti + ilmanputsari - vot, hyvä tuli.

Jollei paras!

Olisko seuraavaksi sitten ohjauksen klapien fiksaus?

Meinasi unohtua, viimeistä ovea hapottelen ja ovien sisäpuolelle on hakusessa Pallas -pellit peittämään kyntöpeltomaista tinausjälkea 🙂

 

20.4.2016
Monenlaista pientä ja vähän isompatakin askaretta on kerenny ID:n kanssa puuhastella. Tuoreimpana nyt juuri hetki sitten suoritettu onnistunut Katsastusoperaatio. Ihan ei mennyt niin kuin Sörnäisissä, mutta lupa tuli kuitenkin ja tervetuloa keväällä 2018 uudelleen.

Hydrauliikkavuotoja oli jälleen ilmestynyt sekä apumiehenpuolen kokoojapussukan tienoille että jonnekin etupäähänkin. Tiedossa oli jo ennalta että hydepumppu hiukan tihkuttaa akselin juuresta, mutta yleinen märkyys viittaisi siihen että vuotoja on muuallakin. Pöh.

Takajarrut heitti hiukkasen, ei hirmuisesti ja käsijarrua kannattaisi kuulemma kiristää.

Ohjausta tutkivat pitkään ja hartaasti, sillä apumiehenpuolella oli aika huomattavasti ylimääräistä löysää. Lopulta diagnoosiksi tuli apusimpukka, mutta ite en olis ihan niin varma. Noh, lokari vekka ja tutkimaan. Leima siis tuli em. vaivoista huolimatta.

 

Viikonloppuna kun oli Joensuun jaoksen huoltopäivä, niin tsekkailtiin valojen suuntaukset ja askartelin myös takapenkille lantiovyöt. Saapi luvan kelvata.

Jossain välissä hukkasin myös kuskinpuolen takavilkun lasin jonnekin hevosen hiitehen, vaan pienen penkomisen jälkeen löytyi romujen seasta useampikin varasellainen, joista valkkasin parhaimman ja sovittelin paikoilleen.

Varaovet on nyt kaikki tinattu ja pintahommat kutsuu. Kyselin mitä kustantaisi 4 oven soodapuhallus läheisellä Firmalla, mutta hintaa tulisi 500-700€, joten ite pitää hinkata & puunata.

 

Ovien alareunojen fosforihapotusta varten rakentelin näppärän altaan muovitetusta räystäskourusta, 120cm kourua + 2 x päädyt, jotka sikafleksillä kiinni. Hintaa tuli 10€ ja ovat jetsulleen sopivan syvyiset ja kulmikas design takaa paremman pystyssäpysyvyyden. Hyvä mie!

 

Kesägummit heivasin kanssa ID:n alle ja kylläpä on nyt hiljainen ja kevyt kulkea - silkkaa mahtavuutta!

Tälleen tässä tänään. Ei ihan paskaa!