Vetokoukkutalkoot #1

  

10.5.2016
Viime kesänä hommasin ID:hen ihqn ja fantsun Kovilin vetokoukun jonka asennus tyssäsi takapuskurin irroituksen tyssäämiseen. Kun nyt muutenkin jouduin raapimaan takalokarit irti pienoisten hydevuotojen paikallistamiseksi tuumin jotta hoidetaan tuokin asennus poijes kuleksimasta.

Molemmat puskurin kiinnitysmutterit aukesi ihan nätisti MD-667:llä lotrailun jälkeen vaan kuskinpuoleinen kiinnitystanko oli totaalijumissa läpiviennissänsä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi rautasahalla poikki nitkuttelu. Kiinnitystanko kätsästi ontto, tosin tilapäisesti rapatäytteinen putki, jonka läpi voi vetäistä vaikka kierretangon jolla pulttailla puskuri kiinni. Kukaan ei huomaa mittän, eikä tiedä mittän kun kukaan ei lue tätä blodia. Paitsi yks Kuopion luopio ja yks Lohjan lotrailija 🙂

Eli puskuri irti ja hetihän sitä pääsi myös hitsailemaan, ruoste perkele nukkuu ihan liian vähän jos ollenkaan. Paljon putsailua ja pieni paikka jonka jälkeen paljon suojamaalia ja kotelolitkuja. Hyvä tuli mummon jalasta.

Eihän se koukun perkele siihen sitten meinannu asettua millään. Jotenkin kaikki mitat vähän vinksallaan, pultit liian paksuja, reiät liian pieniä, poran terät liian tylsiä ja kun sai nuilla liian tylsillä terillä suurennettua liian pienet reijät niin isoiksi että nuo liian paksut pultit sai pujoteltua reikiin, niin huomas että ne liian paksut pultit on liian lyhyitä. Ei syöny sitten yhtään.

Ja sitten se perä laskeutui koko ajan syliin. Olis pitäny laittaa varmaan pukit alle, en laittanu. Uhmallakaan.

  

Pari iltaa siinä tärväytyi ennen ku häräke oli paikoillaan ja pääsi sähköjä ihmettelemään. Siinä vaiheessa hokasin jotta perkkele, vilkuthan on siellä takalasin yläkulmissa. Eikun johtonipun tekoon ja pujotteluhommiin. Vähäsen veti naamaa vinoon kun raotteli peräkontin verhoiluita, että sai pujotettua uudet johdot entisten vierellä oikeaan suuntaan sillä verhoilun sisäpuolet ihan kosteina. Se mustan kuttaperkan sisäpuolen untuvainen silsa imee kondenssivettä ku pesusieni ja eihän se sieltä minnekään pääse haihtumaan. Yäk ja pyh ja samperi, ei kiva.

Noh, johdot sain vedettyä ja vetäisin samalla yhden sparenkin että saan lisäjarruvalon takaklasiin jos sopivan pieni, solakka ja virtaviivainen tulee vastaan.

Tänään sataa vettä eli voi keskittyä siivoiluun, marmattamiseen ja blogitteluun. Seuraavaksi sitten johdotusten kytkeminen ja savun hälvettyä johdotusten uudelleen kytkeminen.

Nii, pitää muistaa korjata ne hydrauliikkavuodot kans.

Ja molempien takalokarien yläreunojen kumitiivisteiden kiinnityskiskot. Onneks meijän 2CV Jaoksella on pistehitsauslaite jolla korjaushommat sujuu hiukkasen kätsemmin em. paikkojen kaltaisissa tilanteissa.

Ehkä.