Monen vaivattoman, mutta rapaisen kuukauden ja kilometrin jälkeen rupes Pakun sähköpuoli oikuttelemaan oikein urakalla. Jossain on pahaplaatuinen katkos joka randomilla lopettaa matkanteon ku seinään. Kaikki virrat katoaa vhup!
Siellä sun täällä kabiinin ja konepellin alla johtonippuja heiluttelemalla sähköt palaa tai jättää palaamatta. Viikonloppuna työntelin papparaista useemmankin marketin pihalla ja eilen kun yritimme lähteä Jaoksen joulukaffeelle niin hää ei sitten suostunut inahtamaan. Otsalampun valossa yritin ongelmaa ratkoa, mutta pihalle jäi.
No, onpahan joulunpyhiks muutakin hommaa ku torttupainia!
2.10.2011
Kävin sitten viime viikolla tarjottelemassa leimalle, mutta olin viikon etuajassa vaan tänään tärppäsi. Hieman tuhdisti viikonlopulta tuoksahtava K-mies pyysi miut suoraan kyytiin ja helpommin se kyllä siten sujuikin. Paku lähti ekalla käyntiin kun virrat oli päällä, vaihteet, valot, pyyhkijät ja kaikki muukin luksus löytyi ekalla yrittämällä. Sisälle K-mies tosin yritti saranapuolelta, mutta aineellisilta vahingoilta vältyttiin.
Jarruissa oli vähän enempi heittoa mutta siinä niitä & näitä jaaritellessa K-mies pumppaili jarruja ja toleranssien rajoille päästiin loppujen lopuksi melko helposti.
Runkonumeroa kyseli ja kerroin jotta se on ruosteisessa kuopassa apurin jalkatilassa maton ja kylppäriritilän alla. K-mies kurkkasi penkkien väliin ja sanoi jotta "siitä ei varmaankaan saa mittään selvää" ja mie myöntelin jotta "Ei niin, mutta siellä lukee 725895 - pitääkö nostella matot pois? Totesi jotta ei tartte, niinhän siellä kuitenkin lukee. Asenne kohdallaan, tai viikonloppu olis kiivenny liikaa kurkkuun 😉
Kovasti diggaili ajopeliä ja kun välyksiä, ruostetta tahi muutakaan ikävä ei löytynyt mistään, leima tuli varsin helposti. Pakoputken puhinaan ei kiinnittäny mitään huomiota.
"Tervetuloa uudelleen n. vuoden kuluttua. Saanko mie ajaa tämän ulos?" kysyi Kuoma vielä operaation päätteeksi.
25.9.2011
Eilen oli Jaoksen Kesäkauden päättäjäisgaalat Koivuniemessä ja sinne körötellessä rupes Pakun apurinpuolen takapyörän suunnalta kuulumaan hitonmoista raah-raah ääntä joka kerta kun kaarsi vasemmalle. "Se on laakeri" oli pikainen hätäanalyysi vaan metakka yltyi niin pahaksi että tuota rahinaa kuului jo suoraan ajellessa.
Ehtoolla gaalan jälkeen kotio ajellessa oli pakko pysähtyä ihmettelemään metakan syytä kun se oli jo sen verran karseeta kuultavaa. Vesisateessa taskulamppu tekareiden välissä tihuruilemaan jotta onkos se pyörä irtoamassa… Vaan ei, se olikin Talbotin vai oliko se Peugeotin jätöksistä kasattu sisälokari, joka oli irronnut ja hinkkasi gummiin!! Tilaa ei ollut sitä minnekään pujotella eikä sätöstellä kiinnikään eli pakko körötellä kotio. Rouva siirtyi suosiolla jalkamieheksi ja kamat kasattiin kuskin puolelle, jolloinka painopistettä saatiin hiukka kauemmas hankaavalta osastolta ja matka taittui vain lievästi rahistellen kotio asti.
Aamusella nostin Pakun pehvan ylös ja ruuvasin loksun takaisin. Oli hinkannut kitkagummiin ruman uran mutta ei onneksi näyttänyt piloille menneeltä. Samalla teinkin sitten jarrujen säädöt ja etupään nivelien rasvailut eli ensi viikolla vois näyttää Leimalandiaan josko kelpaisi.
Bilteman pilipalihaitaripakoputki on näköjään alkanut purkaa kierrettään ja tunhustaa myrkkyjä ulos 20 cm matkalta, mutta jospa insinörtti ei sitä huomaa 🙂 Runkonumeroa ei näy ollenkaan, mutta onneks muistan sen ulkoa. Häh-häh!
Bensalämppärin koekäyttelin pariinkin otteeseen ja liiemmälti nikottelematta ja savustelematta se lämpöä kabiiniin tarjoili, hyvä, jes ja avot!
17.9.2011
Tänään vein Eldon ja Pukaman Mattisenlahteen talvisäilöön. Komee oli keli kuleksia. Sinne jäi Punikin viereen vartoilemaan kevään rientoja. Toivottavasti hiiret tahi muut paskitsat ei löydä reittiä mihinkään talvehtijoista, hiukkasen vittuttais jos sisukset olis syöty silkoksi.
