Kuukausi: toukokuu 2016

  

17.5.2016
Tallinna ja Tarto tuli sitten Kameleiden kanssa koluttua ja mahtavatahan se oli. Mahtavata oli myös päästä kotio ja askarrella lämmin maanantaipäivä ID:n kimpussa.

Pulttailin viimeiset Kovilin kiinnityspultit paikoilleen ja alotin sähköjen säpertämisen. Olihan siinä taas turaamista kun ei raaskint rosvoliittimillä orkkisjohtoja silpoa vaan pujotteli koukun johdot liitimien kumien väleihin jne.

Vilkkujen piuhojen kanssa meinasi mennä hermot kun eivät pärkle millään meinannu kömpiä c-pilarin reijistä pihalle ja kun sai ulos niin ne halavatun kuupat ei meinannu millään asettua tötteröiden päihin. Apurin puolella hajosi vielä vilkun pohjan + -nasta vaan onneksi sen pystyi näppärästi nikkaroimaan sopivasta popniitin kannasta.

Fiksailin myös kuskinpuolen takalokarin vesikourun, josta oli revenny 10 cm siipale hittohon. Mulla oli molemmille puolille kokonaan uudet kourutkin, mutta niiden vaihto olisi ollut niin iso urakka etten moiseen jaksanut ryhtyä.

Saatuani ID:n kasaan päätin hiukkasen tutkia viimeviikolla alkanutta tyhjäkäyntiongelmaa, eli tyhjäkäyntiä ei ole minkäänlaista ja kone tuntui käyvän about 3 sylinterillä. Tulpanjohtoja heiluttelin ja virranjakajaankin kurkin vaan mittään outoa ei siellä nävy.

Sitten muistin 1 sylinterin tulppakaivoon kertyvän öljyn, suoja hittohon ja lampulla sihtailemaan - siellähän sitä mustaa kiilui. Tökkäsin tuppa-avaimen reikeliin ja sillo paljastui että sitä mustaahan on siellä senttitolkulla! Laitoin koneen käyntiin ja öljyä roiskui ja pulputteli niin maan perusteellisesti! Tiedustelu lähti aamulla matkaan, toivottavasti löytyypi rinkuloita Sitroselta, kiva olis päästä ajelehtimaan. Nyt kun on se vetokoukkukin 🙂

Voikohan se johtua tuosta vai oonko mie pakosarjaremontin yhteydessä onnistunu karkuuttamaan esim. kaasariin tahi muualle jotain paskua, joka tyhjäkäynnittömyyden vaivan aiheuttaapi. Weberin huolto-opas kouraan ja kummastelemaan.

 

  

10.5.2016
Viime kesänä hommasin ID:hen ihqn ja fantsun Kovilin vetokoukun jonka asennus tyssäsi takapuskurin irroituksen tyssäämiseen. Kun nyt muutenkin jouduin raapimaan takalokarit irti pienoisten hydevuotojen paikallistamiseksi tuumin jotta hoidetaan tuokin asennus poijes kuleksimasta.

Molemmat puskurin kiinnitysmutterit aukesi ihan nätisti MD-667:llä lotrailun jälkeen vaan kuskinpuoleinen kiinnitystanko oli totaalijumissa läpiviennissänsä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi rautasahalla poikki nitkuttelu. Kiinnitystanko kätsästi ontto, tosin tilapäisesti rapatäytteinen putki, jonka läpi voi vetäistä vaikka kierretangon jolla pulttailla puskuri kiinni. Kukaan ei huomaa mittän, eikä tiedä mittän kun kukaan ei lue tätä blodia. Paitsi yks Kuopion luopio ja yks Lohjan lotrailija 🙂

Eli puskuri irti ja hetihän sitä pääsi myös hitsailemaan, ruoste perkele nukkuu ihan liian vähän jos ollenkaan. Paljon putsailua ja pieni paikka jonka jälkeen paljon suojamaalia ja kotelolitkuja. Hyvä tuli mummon jalasta.

Eihän se koukun perkele siihen sitten meinannu asettua millään. Jotenkin kaikki mitat vähän vinksallaan, pultit liian paksuja, reiät liian pieniä, poran terät liian tylsiä ja kun sai nuilla liian tylsillä terillä suurennettua liian pienet reijät niin isoiksi että nuo liian paksut pultit sai pujoteltua reikiin, niin huomas että ne liian paksut pultit on liian lyhyitä. Ei syöny sitten yhtään.

Ja sitten se perä laskeutui koko ajan syliin. Olis pitäny laittaa varmaan pukit alle, en laittanu. Uhmallakaan.

  

Pari iltaa siinä tärväytyi ennen ku häräke oli paikoillaan ja pääsi sähköjä ihmettelemään. Siinä vaiheessa hokasin jotta perkkele, vilkuthan on siellä takalasin yläkulmissa. Eikun johtonipun tekoon ja pujotteluhommiin. Vähäsen veti naamaa vinoon kun raotteli peräkontin verhoiluita, että sai pujotettua uudet johdot entisten vierellä oikeaan suuntaan sillä verhoilun sisäpuolet ihan kosteina. Se mustan kuttaperkan sisäpuolen untuvainen silsa imee kondenssivettä ku pesusieni ja eihän se sieltä minnekään pääse haihtumaan. Yäk ja pyh ja samperi, ei kiva.

Noh, johdot sain vedettyä ja vetäisin samalla yhden sparenkin että saan lisäjarruvalon takaklasiin jos sopivan pieni, solakka ja virtaviivainen tulee vastaan.

Tänään sataa vettä eli voi keskittyä siivoiluun, marmattamiseen ja blogitteluun. Seuraavaksi sitten johdotusten kytkeminen ja savun hälvettyä johdotusten uudelleen kytkeminen.

Nii, pitää muistaa korjata ne hydrauliikkavuodot kans.

Ja molempien takalokarien yläreunojen kumitiivisteiden kiinnityskiskot. Onneks meijän 2CV Jaoksella on pistehitsauslaite jolla korjaushommat sujuu hiukkasen kätsemmin em. paikkojen kaltaisissa tilanteissa.

Ehkä.

 

 

 

3.5.2016
Viime kesänä aloitettu ja tyritty pakosarjan vaihto-operaatio tuli sitten äkerrettyä vihdoinkin pois kuleksimasta. Viikoloppuna kyselin vinkkejä ja viisauksia itteäni paremmilta ja niitä sitten sainkin. Taikasana oli mutterinmurskain! Halpaa hupaa esim. Moponetin hyllystä!

Edellinen yritys tosiaankin kärähti heti ensimmäisen pinnapultin katkeamiseen pitkällisestä MD-666 lotrauksesta ja kuumentelusta huolimatta ja kun ID:n konetilan muoto on niin ovela, että jos onnistuu katkaisemaan 3. tahi 4. sylinterin pinnapultteja niin joutuu koko perkeleen koneen nostaamaan poikkehen että saapi ehjättyä. Ja jos koneen joutuu nostamaan poikkehen niin purkamista RIITTÄÄ! (Update 10.5.2016    DSpussihousubesservisseristi Pohjalta kertoi että ei tartte irrottaa ku kansi. Kiitokset lohdutuksesta ja tarpeettomasta tiedosta ja vihlovasta naljailusta 🙂 )

Rosbergin Keken valvovan silmän alla aloittelin hommia ja pari ekaa lähti lähestulkoon helposti vaan sitten pukkasi jo tenkkapoota eli murskainta ei saanu mitenkään mahtumaan oikeaan asentoon vaan yllättäin riitti kun sitä sai vähän kiristeltyä ja se puristeli mutteria vähän soikeaksi - näin läksi pari...

Ovelana otinkin viimeisen kuudentena eli 4. sylinterin takimmaisen mutterin ja vidu sehän ei sitten meinannu lähteä millään. Työkalut tipahteli koneen taakse ja piti kiipeillä koneen päälle naaraamaan romurautaa sieltä sun täältä. Aiemmista raivokohtauksien aiheuttamista komplikaatioista viisastuneena kävin välillä touhuamassa muuta, mm. soittamassa viulua ja kirjoittemassa runoja (oikeesti!) ja parin tunnin kuluttua se perkele oli irti, viimeiset millit piti nitkuttaa rautasahan terällä vaan irtosi!

 

Skipatut mutterit irtosivat sitten heittämällä ja kohta oli 5 osaan murtunut pakosarja hyppysissä, mahtavata! Pintojen putsaus, uudet tiivisteet, pakosarjaan sipaisin hiukkasen asennustahnaa kaiken varalta ja sitten harava paikoilleen. Sitten alaputki, kone kuumaksi, kireyksien tarkistus ja suojapelti + ilmanputsari - vot, hyvä tuli.

Jollei paras!

Olisko seuraavaksi sitten ohjauksen klapien fiksaus?

Meinasi unohtua, viimeistä ovea hapottelen ja ovien sisäpuolelle on hakusessa Pallas -pellit peittämään kyntöpeltomaista tinausjälkea 🙂