Siirry sisältöön

Julkaistu Kommentoi JUSSIN JUONIA

 

22.6.2017
About viikko sitten tartuin itteeni vihdoinkin niska-perse -otteella ja alotin ID:n pintahommelit. Aluksi suunnittelin töhriväni ite paikkamaalauksia, mutta tarkemmin tutkiskeltuani totesin että ei ole moisessa mitään järkeä. Lopullinen niitti oli molempien etulokarin pistemäiset pohjien pettämiset - pieniä kraatereita joka puolella. Yäk ja äyk.

Keräsin rohkeutta ja kilautin Ylämyllyllä viihtyvän VW -harrastajan telefooniin ja helpotus olikin valtaisa ku hää kuittasi hoitavansa maalaukset jos teen pohjat - tottamooses teen. Lisäksi antoi nipun tuikitarpeellisia vinkkejä pohjien tekoon ja pohja- & hiontamaalien valintaan. Jesss!

  

Tässä vaiheessa on ny apurin puolen molemmat loksut ja kuskin takaloksu irti, irtoilevat maalit ja kitit raavittu hittohon. Ruosterosot korjattu, ruosteen muuntoaineet sotkettu ja kittailu aloitettu - hyvät onpi viilikset.

Hieman harmaita parta- ja perskarvoja aiheuttaa vielä ovet, jotka pikkulintujen laulelmien perusteella ovat Ranta-Mutalassa vielä aloittamatta. Iik ja ääk. Kyssäriä tilanteesta laiteltu mutta pelottavan hiljaista on vastausten suhteen...

Nii, koristelistat sovittelin paikoilleen ennen pintaurakan alkua ja totesin, että en jaksa niitä ruveta sepittämään vaan tilasin Frankensteinen kauppamajalta ehdat tilalle. Hyötykäyttöön otan vain takaloksujen heijastimille tulevat kaarevat palat (Pallas-malli?) ja muut lähtee kiertoon... Mahollisesti Kuopion suuntaan, josta vaihtarina saattaisi löytyä etuvilkkuja nykyisten halkeilleiden tilalle. In kierrätys we trust!

Huomenna on Jussi ja alkaa 2 vk loma, sillo nimittäin kitataan ja hiotaan ihan simona!

Julkaistu Kommentoi VÄLILLÄ VÄHÄN ID:nkin KIMPUSSA!

24.5.2017
Kuopion kuoma toi Joensuun Rättäristien Kesäretkelle tullessaan tuliaisina venttiilinkopan jonka fiksailin ja putsailin vimpan päälle. Sitrosen kuormassa tuli uudet tiivisteet ja liimailin hankalasti asettuvan venakopan kumin valmiiksi koppaan kiinni.

Entistä irrotellessani tsekkailin ongelmallisen ykköstulpan tilannetta ja se tulppakaivohan oli öljyä puolillaan, sitä oli tuplan posliinivarteen asti. Muut tulpat kuivia.

Heivasin entisen kopan syrjään, putsailin tulpat, laitoin pyöreisiin tiivisteisiin hiukkasen sopivata liimanderusta ja ruuvasin kopan huolella paikoilleen. Kiristelin sen vielä niin tiukalle kuin suinkin uskalsin - huomattavasti piukemmalle kuin entisen. Katotaan nyt, jätin sen rauhassa kuivuilemaan.

 

26.5.2017
Ruuvasin kynnyskoteloiden suojapellit vegeliukseen ja tutkailin mitä sieltä löytyy - ne ovatkin ainoat läpikäymättömät paikat ID:n alustassa. Ilo ja hämmästys oli suuri koska nehän oli erittäin hyvässä kondiksessa. Paikkailtu niitä oli vähän, kuskin puolella samalla rujolla tyylillä kuin oviakin eli entisiä pellin rippeitä jätetty uuden kaveriksi, mutta en niitä ruvennut riipimään poikkeen. Apurin puolelta löytyi kaksi pientä ruosterosoa jotka rälläköin auki ja hitsailin ehyttä päälle. Vähän maalia pintaan ja sitten spruuttasin molemmat kotelorakenteet huolella Dinitrolin kotelosuojalla. Hyvin kelpaa, huomenna huoltoluukut kiinni!

Pintaremonttiin pitäisi ryhtyä, mutta viddu kun ei hotsita yhtään.

Y-ä-k.

Julkaistu Kommentoi Punikki kesäkuntoon!


18.5.2017
Pimpom, meikälläpä se loma on! Kovasti on tullu pihahommissa myllerrettyä, mutta Punikille kerkesin antaa loppusilauksen kesän rientoja ajatellen. Kuten jo aikaisemmin jaarittelin, hää on leimattu ja ajokelpoiseksi siis todettu mutta olihan siinä yhtä sun toista mitkä pitää hoitaa ettei jätä välille. Onneks ei oikutellu Leimatehtaalla 🙂

Nitroselta tuli sopivasti kuorma jossa hyväksi väitetty tarvikestartti - Valeota jahtasin, mutta kertoivat että on vähän hankala löydettävä ja hinta hirmuinen, ilmanputsari + kotelon kansi, johtoliitinsetti ja pino ID:n hiluja joita ruppeen sovitteleen seuraavaksi mutta Punardi ensin...

Startin siis vaihdoin, samoin putsarin. Sähköpuolella useempiakin kärvähtäneitä karvoja, joista kriittisin jo Mostin 2CV Maailmankokousretkellä kärähtänyt laturin piuha, joka oli ihan mureneva korppu. Metrin verran uutta karvaa, vähän kolvailua ja kutistesukat päälle - vot että tulkii hyyä!

Kaasupolkimen alakumi & itseasiassa myös se hahlo jossa gummi luuraa oli tullu tiensä päähän. Jo parisen vuotta sitten. Laiskuuttani kärvistelin ja noloilin kylillä polkimen karatessa apumiehen puolelle vaan nyt mitta sitten täyttyi kun poljin livahti irti molemmista päistä kesken matkan ja kun paniikissa sököttelin sitä paikoilleen, niin koko kaasutanko lipsahti vituralleen. Naama oli varmaankin Rouge Vallelunga!

Ratkaisu oli se perinteinen, eli rautakaubamajalta sopiva sarana jonka hitsasin polkimeen ja ruuvasin kolmiokoteloon - siisti ja hyvä, mie like. Matta musta peittää jäljet.

Repsottavia verhoilutakin hiukkasen liimailin, peräkontin kannen sisäverhoilu pitää uusia - on vetäissyt kosteutta ja kupruilee ku elefantti.

Semmottissii tämmöttisii!

Lunastin viikonloppuna ärhäkän ESP/LTD Phoenix-200 -kitaran poijes kuleksimasta. Myyjä, joka kitaran oli saanut velkojen pantiksi, tuumasi jotta "Lankussa on jotain suttua, mutta lähtee veke tärpätillä"... Sain tingattua reilusti alennusta sotkun takia ja se sotku olkii Mike Monroen nimmari 😀

Ihmeellista ja kummallista, mutta jännää!

Julkaistu Kommentoi KATSASTETTU LÄNSIAJOKKI 9.5.2017

  

9.5.2017
Klo. 10:00 karautin sitten haeskelemaan laillista ajolupaa, katsastamattomanahan se oli hiemen ajokiellossa 🙂 Jarrut oli jetsulleen mahtavat, alustasta ei löytynyt valittamista, runkonumerokin löytyi kun vähän mattoja rullailtiin ja sanomalehtiä siirreltiin. Olkatappien pieneen klapiin ei ottanut insinjööri mitään kantaa, hyvä niin.

Kuskinpuoleinen ajovalo sojotti huomattavasti alaviistoon, mutta K1 insinöörin valvovan katseen alla muljautin pallukan oikeaan asentoon. Kovasti nakratti huoltotoimen helppous häntä.

Leima siis tuli ja totesipa kuoma jotta Punardi oli hänen tänä keväänä katsastamista Sätkistä parhas.

Oikeassa on hän, kerrassaan viisas mies.

Mittarinlukema: 56510

Julkaistu Kommentoi PUNIKKI LIIKENTEESEEN 8.5.2017

 

8.5.2017
Perinteisen Saksaan suuntautuneen Humpparetken jälkeen oli mukava huristella Kukkupäähään kurkkaamaan miten Punikki on talven viettänyt. Hyvin oli viettänyt, onneksi ja pienellä apuvirralla se pörähti iloisesti käyntiin ja jumaleissön että olikin mahtavata päästä pitkästä aikaa oman sätkän rattiin!

Kutostietä n. 110km/h huristellessa mieleen palautui taas kanssa-autoilijoiden suhtautuminen meijän häkkyröihin - ohi oli päästävä vaikka väkisin ja sitten jäädään jumittamaan eteen 90km/h vaikka nopeusrajoitus on 100. Nuijat 🙂

Himpessä kävin läpi jarrut, vaihdoin pari polttimoa ja etu-umpiot, kun olivat talven aikana menettäneet loputkin kiiluistaan. Onneks nuita osia vielä nurkissa piileskelee.

Olkatappeihin ja murroksiin tiraukset vaseliinia, sitten iskarien kimppuun. Tovin mietiskelin, että rupeen vaihtaa talvella Vaasasta hommattuja nykyisten tilalle, mutta ne kun on edelleen huolellisessa "varastorasvassa" päätin kokeille kepillä jäätä enkä tehny mitään.

Sen pituinen se remo.

Huomenna jännätään!